Let`s go shopping!

Vuoden viimeisiä päiviä viedään. Ihan ihan ihan kohta alkaa uusi vuosi ja uudet kujeet, niin kuin on tapana sanoa. Voin kuvitella, että Suomessa rakettikauppa on kuumimmillaan ja kauppojen sipsi-, nakki- ja perunasalaattihyllyt tyhjenevät kovaa vauhtia. Täällä taas – kuten arvata saattaa – ei vuoden vaihtumiseen varauduta mitenkään erityisemmin. Kirkot kuulemma soittavat uudenvuodenaattona kellojaan ja ihmiset sytyttelevät nuotioita joka paikkaan. Jeremias on ollut innoissaan siitä kuinka tulemme näkemään monenmoisia kokkoja. Saapa nähdä miten käy. :) Joulu meni täällä oikein mukavasti ja tunnelmallisesti. Meillä kävi jopa itse Joulupukki!!  Joulupukki kertoi, että matka oli ollut niin kovin pitkä, että hänen oli pitänyt pysähtyä Keniassa juomassa Fantaa. :D Pojat olivat hämmästyttävän innoissaan pienistä lahjoista kuten värikynistä ja t-paidoista. Joka paketin kohdalla kuului huudahdus: ” Kato, tätä mä oon just halunnu!!”. :)

Tässä vähän kuvin joulutunnelmiamme:

Jouluaaton aattona läheisen kurssikeskuksen uima-altaalla.
 Huomatkaa taivaalla lentelevät pääskyset. Made in Finland?

Jouluaattoaamun riisipuuro. Nam! :)

Joulusaunan lämmityksessä kielikoululla

Näin saunan piipusta kun savu kohoaa. Pojat keräävät
lähimaastosta kuivia oksia polttopuuksi

     

Oho! Masai-vaikutteinen pukki kolkutteli ovella! :)

Aattoillan tunnelmointia puutarhassa

Oi jospa ihmisellä ois joulu ainainen. Mutta elämä jatkuu. Näin joulun jälkeenhän Euroopassa alkavat yleensä alennusmyynnit ja ihmiset käyvät vähän ostoksilla. No, täällä Morogorossa ei moista tapahdu. Mutta päätinpä itsekin lähteä pikkuisen pyörähtämään kaupungilla sillä välin kun miesväki istui parturintuolissa. Ajattelin etsiä pienen paketin itselleni, kun synttärit lähestyvät. :) Sivuhuomautuksena, että täällä parturissa käyminen on melkein ilmaista. Miesten hiustenleikkuu maksaa 2 euroa, lasten vielä vähemmän! Mutta lähdetään nyt yhdessä ostoksille, tulkaa mukaan! :)

Let´s go

Astutaan ulos maasturista kaupungin hälinään. Huuuuh, kylläpä hiki valuu heti. Pitäisi käydä ruokakaupassa täydentämässä vähän jääkaappia ennen kuin päästään katselemaan vaatteita. Ruokakaupan oven avatessa tuttu kaupan haju tulvii nenään. Saman omituisen hajun voi maistaa monissa ruoissa kuten leivissä, muroissa, juustoissa ym. Margariinia pitää ostaa, mutta harmi vaan se tulee sulamaan pahasti autossa ollessaan. Samoin kuin pakastekanat. Ei voi mitään. Mitäs vielä...vähän mausteita, herkkukurkkuja ja...okei, myönnetään, Haribon karkkeja.  Sitten vaan kassalle ja kymppitonneja kaivamaan laukusta. Kaupan apulainen pakkaa kassit valmiiksi ja on valmiina kantamaan ne autolle asti. Asante sana! Kiitos paljon. 

No niin, viedään ostokset autoon odottamaan ja lähdetään jalan katsastamaan vaatetarjontaa.  Katso oikealle, katso vasemmalle, odota, odota, odota. No nyt voidaan kiireen vilkkaa ylittää tie. Huh, mistä tuo mopokin ilmestyi. TÖÖÖÖÖÖÖT!!!!! Habari!! Mzungu!! Jambo! TÖÖÖÖÖT!!! Karibu! Hello! Lady, hey!! Mambo! Welcome! Habari! Come, lady! Mambo! Hi!! Mzungu!!! Jambo!  Huutoja ja meteliä tulvii joka paikasta. Kaikenmoisia tervehdyksiä niin autojen tööteillä kuin huuteluillakin. Tuo mzunguhan tarkoittaa valkoihoista ja sitä käytetään myös rasistisessa mielessä. Vähän niinkuin ”neekeri”.  Suodaan pieni hymy ja jatketaan matkaa. Voi, joskus voisi kyllä kävellä ihan rauhassa ja omissa ajatuksissaan. Mutta se ei onnistu täällä. Koko ajan pitää olla valppaana liikenteen kanssa ja huomioida ihmisten tervehdyksiä ja lähestymisiä. Ei kiitos, ei pähkinöitä tällä kertaa.  Ei, en halua mopokyytiä. Yhtenä iltana halusin mennä omissa ajatuksissani lenkille ja kuunnella kaunista, hempeää musiikkia mp3:stani. No, eihän siitä mitään tullut, kun koko ajan piti keskeyttää soitto ja kuunnella mitä asiaa vastaantulijoilla oli. Ja tunteellisten balladieni päälle puski reipas afrikkalainen rytmi, joka raikui kojuista ja kirkoista. Se siitä haaveilusta.

Ei mutta takaisin ostosreissullemme. Mitäs silmämme näkevätkään?:

Ostosparatiisi?

Saippuaa on siinä monenlaista

Tuolla näyttää olevan vaatekojuja. Jaahas, mitähän mielenkiintoista tuolla myydään, kun niin moni nainen tonkii maassa lojuvaa vaatekasaa. Näyttäisi olevan secondhand-kuteita. Aika moni täällä  myytävä vaate on tuotu Euroopasta käytettynä. Ties vaikka törmättäisiin Suomessa UFF:n laatikkoon heittämiimme rytkyihin. :) Masai-markkinoillakin roikkui tangoissa sen oloisia tuulitakkeja, että voisin helposti sijoittaa ne Suomen katukuvaan kahisevan pariskunnan päälle.

Eikun penkomaan! Tehdään löytöjä!!

 Jätetään kuitenkin tällä kertaa tuon kasan möyriminen väliin ja jatketaan matkaa. Mitäs muuta täältä löytyy...jaahas, kananmunia olisi tarjolla edessä. Tai äsken vielä takana. Hyvä, ettemme jääneet alle!  Ja viereisessä kojussa on aika kivannäköisiä huiveja. ”Karibu” (tervetuloa), huutelee meille myyjä.  ” Karibu, karibu”, hän jatkaa sinnikkäästi. No, käydään vilkaisemassa.  Ei löydy sopivaa. Tuolla olisi käytettyjä kenkiä maassa isot kasat – tennareita, puvun kenkiä, sandaaleja. Kaikki varmasti hyvin palvelleet eurooppalaisten jaloissa. ”Mzungu!”, ” Mambo!!,” Hello, lady!!”. Jaahas. Ei täältä taida löytyä mitään. Janottaa. Mutta kipaistaan vielä yhdessä pikkuisessa vaateputiikissa. Iloisia värejä sieltä ainakin loistaa. Ei mutta nämähän ovat ihan kivoja. Hintoja ei tietenkään näy missään. Pientä sovitusta pienen verhon takana, tinkimistä, ja lopputuloksena poistumme vaatekassin kanssa! Jes!

Munia, munia, ostakaa takuutuoreita munia!

Tehtävä suoritettu. Lähdetään takaisin autolle. Huuuuh, kuumuus painaa ja sandaalit hankaavat.  Ohimenevän auto ikkunasta huudellaan meille jotain ja pää roikkuu vielä pitkään ulkona autosta.  Onneksi omalle autolle ei ole kovin pitkä matka. Habari, habari. Jambo, mambo. Juu, juu, hei vaan kaikille. Vielä kolikoita pysäköinninvalvojalle ja pääsemme hyppäämään autoon. Tällä kertaa kukaan ei koputtele ikkunaan käsi anelevasti ojossa. Auton ovet lukkoon ja kotimatkalle. Kotiportista sisään, tervehdykset vartijalle, ovet auki, ovet kiinni, ruoat kiireesti jääkaappiin ja itse viileään suihkuun. Huuuh. Koti. Hiljaisuus. Tuuletin. Kaupungilla on mukavaa käydä ihmettelemässä elämää ja hälinää, mutta kaupunkireissut ovat täällä yllättävän voimia vieviä, vai mitä? Onko teilläkin yhtä velli ja vetelä olo kuin autossa odottaneella margariini-paralla? Niin minullakin. ;)

Mutta saatiinhan me aikaiseksi muutamat kivat ostokset. Tässä vaatesato:

Villiä gepardia yhdistettynä raikkaan siniseen

Kohta heilahtelevat naiselliset ja hempeät helmat

Kiva, kun olit mukana ostoksilla. Lähdetäänkö taas joku päivä uudestaan? :)


Oikein rattoisaa Uuden Vuoden juhlaa! Olkaa varovaisia ilotulitteiden kanssa!

Palataan taas ensi vuonna! :)

Joulu tulla jollottaa, banaani kainalossa :)

Ensi viikolla se sitten on – joulu. Suomessa asuville se lienee täysin, ehkä liiankin, selvää. Täällä sen sijaan mangopuut vihannoivat, aurinko porottaa ja kaskaat sirittävät. Joulun merkkejä joutuu oikein etsimällä etsimään. Täällä ei ole katukuvassa kimalteita, jouluvaloja, joulupukkeja eikä mainoksia lahjaideoista. Itseä pitää oikein muistuttaa siitä, että nyt on joulukuu ja talviaika jne. Ihan toista siis kuin Suomessa. Täällä ei paljon joulustressi ja kaupallinen hapatus paina. Toisaalta tuntuu vähän haikealta lukea suomalaisten joulupuuhista. Me olemme täällä kaukana kaikesta ja kaikista.

Maisemia lainatalon pihalta

Heinänpolttoa naapurissa

Soittokunta. Koskaan ei tiedä mitä liikenteessä tulee vastaan

Ihmisillä ei taida täällä olla erityisemmin jouluperinteitä. Ei pukkijuttuja,koristeluita tai mahan täydeltä ruokaa. Eikä varmaan kovin paljon lahjojakaan. Joulu merkitsee täällä Jeesuksen syntymäjuhlaa, ei muuta. Yritin kysellä paikallisilta jouluherkuista ja muista, mutta en saanut ymmärrystä osakseni. Jouluna syödään kuulemma -ylläri ylläri – riisiä, papuja ja lihaa. Ja jälkiruoaksi korkataan ehkä coca-cola. Päätin olla selittämättä Suomen notkuvista pöydistä ja pakettiröykkiöistä kuusen alla. Tänä vuonna meidän joulupöytämme ei kyllä notku ainakaan perinteisistä jouluruoista, koska täällä moiset herkut ovat vieras käsite. Kinkun kävimme eilen hakemassa lihakaupasta. Tai siis pari sellaista porsaankoipea. Ja ajattelin yrittää itse valmistaa porkkanalaatikkoa ja pipareita, jos vain saan ainekset kasaan. Iso JOS.  Kovin rohkaiseva ei ollut ensimmäinen leivontakokemus täällä. Leivoin nimittäin joulutorttuja yhtenä sunnuntaina. Olin samanaikaisesti kuumeessa. Torttusista tuli jotain ihan muuta kuin joulutorttuja.  :D Sekä hillo että taikina maistuivat ihan eriltä kuin Suomessa. Ulkonäkö sentään muistutti totuttua. No, yritystä ainakin oli. :) Paikalliset raaka-aineet ovat erilaisia kuin suomalaiset. Ylipäätään luumuhillon löytyminen oli iso iloinen yllätys, koska paikalliset eivät ymmärtäneet ollenkaan mistä puhuin, kun kyselin hillon perään. Nyt ongelmana on siirapin ja puuroriisin löytäminen.

Adventtipöytä ja "the tortut" :)

                                       

Oli ihanaa saada Suomesta paketti, joka sisälsi mm. Kantolan pipareita. Iso kiitos lähettäjälle!! :) Maistoimme jo yhdet piparit, ja oi että ne maistuivat hyvältä. Kun jokin asia on kortilla, se nousee isoon arvoon. En voinut vain pupeltaa piparia nopeasti ja ohimennen, vaan söin sen hitaasti nautiskellen. Suljin silmäni  ja nuuhkin jouluista tuoksua. :) Nuo tuoksut ovat kyllä iso osa joulun tunnelmaa. Harmi, kun tänä jouluna ei päästä nuuhkimaan joulukuusesta tulvivaa havun ja pihkan tuoksua. Koristelimme kuitenkin pienen rautaisen koristekuusen. Siinä se nököttää nurkassa enkelikynttelikön vieressä ja säteilee meille pientä joulun tuntua. :)

Oi kuusipuu, oi kuusipuu

                                       

Pieni joulupöytä

                           

Kävin torstaina jouluostoksilla kaupungilla. Yritin löytää edes jotain pientä pukinkonttiin. Eipä ole täällä helppo nakki. Leluja on todella vähän myytävänä ja ne pari hassua, mitä löytyy, ovat huonolaatuisen oloisia muovirojuja. Täältä Morogorossa löytää lahjaksi lähinnä värikyniä, vihkoja ja joitakin koriste-esineitä. Eipä siinä sitten...eiväthän ne lahjat tärkeintä ole joulussa, eiväthän? :)

Suurta riemua katukauppiaan myymistä pyöräilijänukeista

Vekkuli  juuri aikeissa piirtää kielikoulun opettajan selkään tussilla

Tansanialaiset kyllä osaavat iloita vähästäkin. Kävimme yhtenä iltana hotellilla syömässä, ja siellä sattui olemaan jokin tapahtuma, koska väkeä oli paljon. Ruokailimme puutarhassa joululaulujen pauhatessa kaiuttimista. Yritin tavoittaa joulutunnelmaa, mutta kyllä trooppinen ilmasto ja maisema ja joululaulut pohjolan asukin silmissä vaan sotivat pahasti keskenään. No, musiikki vaihtuikin vähän ajan päästä vähän jytäävämpään, ja eräs tansanialainen mies aloitti kaveriporukkansa edessä tanssin. En voinut olla nauramatta ääneen, kun tuo hyvinkin isokokoinen mies veivasi siinä lantio keinuen ja peppu heiluen oikein antaumuksella. Hän veti niin sydämen pohjasta nauttien, että tuo ilo tarttui väkisinkin. Suomalainen tarvitsee hämärän tilan ja vähintään 7 olutta ennen kuin rytmi alkaa viedä, mutta afrikkalaiset ne laulavat ja tanssivat ilman häpeää. Ja tanssivat ja laulavatkin todella hyvin! He hee. Pitääpä ottaa vähän oppia. :) Voi sitä iloa! 

Hotellin puutarhaa. Kuvittele tähän taustalle joululaulu. 

Ilo tarttuu hotellilla :)

Levollista, siunattua, iloista ja lämminhenkistä Joulua teille kaikille!

Ps. Meillä on oma joulutonttu! Asustelemme nimittäin joulunajan reissussa olevan ystäväperheen kotona, ja meillä on pihassa vartija. Hän vie aina iltaisin puutarhaan öljylamppuja palamaan. Katselemme iltaisin poikien kanssa ikkunasta, kuinka ”tonttu” siellä taas hiipii pimeässä lyhtyjen kanssa. :D

Safaria, käärmeitä ja kokkausta kera kärpästen

I want to live like animals, careless and free like animals. I want to run through the jungle the wind in my hear and the sand at my feet...Oh yes. Viikonloppuna pääsimme näkemään ihania Afrikan eläimiä. Teimme nimittäin safarin läheiseen Mikumin kansallispuistoon. Tuntui ihan epätodelliselta ajatella, että eläimet ovat todellakin luonnollisessa elinympäristössään ja täysin vapaina emmekä ole missään eläintarhassa. Wau. Komeita ilmestyksiä kyllä kerta kaikkiaan. Pakko päästä toisenkin kerran ihmettelemään silmästä silmään kirahveja, virtahepoja, norsuja, krokotiileja, seeproja ym. Leijona jäi vielä bongaamatta, vaikkakin päässä soi lähtiessä: ”Leijonaa mä metsästän, aion saada suuren, enkä pelkää ollenkaan...”. Leijonat taisivat olla päivälevolla tai jossain reissussa, koska niistä ei näkynyt viiksikarvaakaan. Jarkko kyllä yritti niitä houkutella huutelemalla bussin ikkunasta ” kis kis kis kiiiiiis” :D. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, joten tässä kuvaesitys joistakin vastaan tulleista tallaajista:

Käväisimme myös käärmepuistossa tutustumassa Tansanian yleisiin (myrkyllisiin) käärmeisiin. Vitsit meillä on kyllä rohkea poika. Jeremias nimittäin otti tuosta vaan käteensä käärmeen, jota hänelle tarjottiin paijailtavaksi. Hyi olkoon. Minä en kyllä tuollaisen niljakkeen kanssa halua lähempää tuttavuutta tehdä. Kuulimme, että joidenkin täällä yleisten käärmeiden puremat aiheuttavat tuskallisen äkkikuoleman, ja että jotkut käärmeet voivat jahdata tunninkin ihmistä! Ymmärsinköhän oikein? Huh! Me olemme nähneet luonnossa tähän asti vain yhden käärmeen. Sellaisen mustavalkoisen tosi pitkän ja laihan. Siinä se nieli sisiliskoa meidän edessämme polulla.

Kieliopinnot sujuvat ihan hyvin. Minulle on aika helppoa oppia kielioppi, mutta sanojen muistaminen on vaikeampaa. Varsinainen juttelu ei siis oikein vielä onnistu paikallisten kanssa. Mutta ehkä pikkuhiljaa hiipien se sieltä tulee. Perustervehdykset ym. ovat jo jotenkuten hallinnassa. Päivän opiskelut vievät kyllä sen verran mehuja, ettei illalla jaksa enää miettiä kieltä. Silloin sitä mieluummin pelailee jalkapalloa, lentopalloa tai koripalloa tai käy vain kävelemässä. Tai sitten ihan vaan makoilee ja syö vaahtokarkkeja. :) Ei yhtään huonompi homma sekään. ;)

Kielikoulussa on kyllä tosi mukavaa porukkaa. Sekä opettajat että opiskelijat ovat mahtavia tyyppejä. On ollut mielenkiintoista tutustua eri kansalaisuuksiin ja persooniin. Opiskelijoita on tähän asti ollut Koreasta, Italiasta, Ruotsista, Englannista, Pohjois-Amerikasta ja Saksasta. Ruotsalaiset ovat ilahduttaneet meitä Santa Lucia -kulkueella ja korealaiset ovat aina hassuttelemasssa, nipistelemässä poikia poskista, taputtamassa ja huutamassa hurraa-huutoja. ”Bingwa, bingwa, bingwa, he huutavat nauraen. Se tarkoittaa mestaria. Saksalaiset ovat jakaneet kanssamme perhe-elämän ilot ja surut ja italialainen miekkonen valaisee hersyvällä naurullaan ja huumorillaan pimeänkin päivän. Ihan loistava tyyppi! Tansanialaiset taas jallittavat meitä jalkapallossa, heittävät ohittaessaan ylävitosta ja nauravat hyväntahtoisesti kielivirheillemme.

Yhtenä iltana me opiskelijat saimme tehtävän valmistaa jokainen oman kotimaan ruokaa koko porukalle. Kaikki häärivät keittiössä ja tunnelma oli iloinen. Keittiö täyttyi kärpäsistä, naurusta, ilon kiljahduksista ja tsemppaushuudoista. Ja oi mitä herkkuja syntyikään! Kaikki olivat samaa mieltä siitä, mitä ruokaa kukaan EI SAA valmistaa: riisiä ja papuja. :D On tainnut kaikille tulla jo yliannostus niistä. :) Ruokailun alkaessa kaikilla oli lautaset kukkuroillaan ruokaa ja lisää haettiin. :) Pisteenä iin päälle ruotsalaiset olivat valmistaneet jälkiruoaksi kookospalleroita. Nam!

Täällä sitä vaan pelataan jalkapalloa ja hikoillaan auringossa vaikka jouluun on enää niin vähän aikaa. Hassua. Tansaniassa aika vähän mikään muistuttaa joulusta, mutta jonkinmoista joulua täälläkin yritetään rakentaa. Mutta siitä enemmän seuraavassa postauksessa. Toivotan teille oikein ihanaa jouluun valmistautumisen aikaa! Muistakaa, että kyllä se joulu tulee vähemmälläkin rekvisiitalla, joten keskitytään rehkimisen sijasta nauttimiseen! :)

 Näihin tunnelmiin: 

Savage Garden - Animal Song

Ilmakuoppia ja hymykuoppia

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Itsenäisyyspäivän kunniaksi aion pukeutua sinivalkoisiin, laittaa hiukset hienosti, sytyttää kynttilän, syödä kunnon pihviruoan punaviinin kanssa ja laulaa Karjala-aiheisia lauluja (enkä tarkoita sitä olutta. ;) ) Pitäisiköhän vielä heiluttaa siniristilippua cruiserin ikkunasta? :) Ihanaa juhlia Suomea!

Odotan viikonloppua siitäkin syystä, että silloin meidän pitäisi päästä katsomaan leijonia, norsuja, kirahveja ja muita Afrikan eläjiä. Wau! Voin jo kuvitella miten pojat ovat intoa ja ihmetystä täynnä. :) Toivon mukaan olen terve siihen mennessä, sillä tulehdus kurkussa on kaatoi minutkin petiin. Kuume  oli korkea pari päivää, mutta nyt olo on ollut jo parempi. Olo on kyllä ollut noissa kuumetiloissa aika pöljä. Ensin palelee, vaikka lämpöä ympärillä on n. +30 astetta, ja seuraavassa hetkessä, kuumelääkkeen ottamisen jälkeen, kaataa hikeä aivan älyttömästi. Siis TODELLA älyttömästi. Täällä tuo kuumeen nousu on siitäkin syystä todella inhoittavaa, että aina on syytä epäillä pahinta eli malariaa. Aina on syytä tehdä testi, mutta sen luotettavuudesta ei ole varmuutta, sillä parasiitit voivat piileskellä tai näytteen analysoija voi olla kokematon tai huonosti koulutettu. Onkin hyvä tehdä useampi testi vähän eri aikaan. Aika sekoittavaa  - etenkin jos testien tulokset eroavat toisistaan.

Minulla oli muuten mielenkiintoinen matka klinikalle testaukseen. Eräs ihana suomalainen lähettituttumme tuli hakemaan minua autolla klinikalle, mutta hänen autonsa hajosi pihaan. Ei auttanut kuin soittaa taksi. Taksin piti kiirehtiä, koska klinikka oli menossa kiinni. Kuljettaa teki työtä käskettyä ja ajoi kyllä semmoista vauhtia kuoppaisilla, mutkaisilla hiekkateillä, että hiekka vain pöllysi ja kukot juoksivat tieltä henkensä edestä karkuun. :) Kun pääsin klinikalle, näytteenottaja tervehti minua iloisesti hokien " mama Jeremia" (= Jeremiaksen äiti). Olimme tavanneet vain kerran aiemmin, mutta hän oli yhtä hymyä. Sitten tuo mies tarttui minua kädestä ja kävelimme käsi kädessä, kättä iloisesti eteen taakse heilutellen, pitkää käytävää aina testauspaikalle asti. Hän ei oikein ymmärtänyt englantia, enkä minä swahilia, mutta yritimme silti keskustella. Joka välissä hän hymyili iloisesti ja toisteli " mama Jeremia" ja "nafurahi" (=minä iloitsen). Harvoinpa Suomessa näin lämmintä vastaanottoa on laboratorioon mennessä. :)

Masai-klinikan synnytysosasto

No, se sairastelusta. Viime viikonloppuna teimme matkan rannikolle Dar es Salaamiin. Dar es Salaamhan on täällä kaupunki, johon tehdään ostosmatkoja, sillä se on suuri, siellä on ostoskeskuksia, ja sieltä saa paljon sellaista tavaraa, mitä ei muualta saa, tai ne saa sieltä halvemmalla. Me menimme itse asiassa tutustumaan Darin, niin kuin Dar es Salaamia kutsutaan, sairaalaan, mutta siinä ohessa oli hyvä käydä myös vähän pyörähtämässä ostoksilla. Automatka Dariin kesti 6 tuntia. Periaatteessa matkan taittaa neljässä tunnissa, mutta Darissa oli sen sortin ruuhkakaaos, että aikaa meni enemmän. Takaisin matkasimme caravan-koneella! Mutta siitä enemmän kohta. Nyt nimittäin kerron vähän Darista. Ensinnäkin oli ihmeellistä nähdä täällä citymarketin tyylinen kauppa! Siis niin suuri ja niin paljon tuotteita! Dodomassa kun suurinkin ruokakauppa on r-kioskia pienempi. Ja Morogorossakin kaupat ovat vain jonkin verran ärrää suurempia. Toiseksi vielä ihmeellisempää oli nähdä ostoskeskus! Ja siellä jouluisia koristeluita. Siellä oli jopa joulupukki! Vai oliko se tonttu? :D Vähän erilaisen näköinen hän oli verrattuna suomalaiseen, aitoon ja oikeaan, valkopartaan, vanhaan ukkiin, mutta kiva yllätys. Pukki kierteli siellä ympäriinsä ja tervehti lapsia. Arvatkaa olivatko pojat innoissaan!? :)

Darista löytyi ehta sauna! Emme päässeet testaamaan löylyjä.

Shoppailun lomassa käväisimme Intian valtameren rannalla. Oiiih. Siellä oli ihanaa. Ihan tyhjä biitsi täynnä vaaleaa hiekkaa. Tai oli siellä hassuja rapuja seurana. Ne sukelsivat hiekkaan tekemiinsä reikiin, kun niitä lähestyi. Ja sitten ne taas yhtä-äkkiä kurkkivat minua, kun istahdin hiekalle, ja käännyin katsomaan taakseni. Mikä vapauden tunne. Ja horisontissa seilasivat suuret rahtilaivat. Siellä ne meidänkin tynnyrit jossain matkaavat meitä kohti. Jostain syystä päässä alkoi soida Taiskan
"Mombasa". :)

Dar es Salaamiin on avattu lähiaikoina käsittääkseni Tansanian ensimmäinen KFC eli Kentucky Fried Chicken. Kysehän on amerikkalaisesta pikaruokaketjusta. Löysimme myös Subwayn, jonka patongit kyllä maistuivat äärettömän hyviltä. Spicy italian, nam! Niin se vaan länsimaalaisuus puskee tännekin, oli se sitten hyvä tai huono asia.

Ihan lähiaikoina on avattu myös reittilento välillä Dar es Salaam - Morogoro. Lento tapahtuu Cessna 208 Caravan- lentokoneella eli koneella, jossa on paikat noin 15 matkustajalle. Koneessa oli tällä lennolla meidän lisäksemme vain lentäjä (onneksi ;) ) ja yksi matkustaja. Lentäjä ei käyttänyt ollenkaan kuulokkeita, mikä sai kyllä minut huolestumaan hänen kuulonsa puolensa. Desibelit ovat kuitenkin korkeat, ja jos tuota tekee työkseen, se ei voi olla vaikuttamatta kuuloon. Hänellä oli kyllä kuulokkeet olemassa, mutta ei korvilla.  Kyllä rehellisesti sanoa, että vähän hirvitti nousta lentoon. Minulla oli vähän ennakkoluuloja afrikkalaisesta lentoyhtiöstä. Mutta lentäjä oli kokenut ja lensi rennosti ja varmalla otteella. Suoraan läpi pilvien. Aina kun mentiin pilveen, kone teki pomppuja niin että vatsasta otti. Poikia nauratti ihan kamalasti. Kuin Linnanmäellä olisi ollut.

Kaikin puolin lento meni hyvin ja olimme tyytyväisiä. Kun laskeuduimme maahan, ja kävelimme laskeutumisalueelta pois, meitä vastassa oli viereisten talojen asukkaita. Lapset vilkuttivat aidan takaa ja huutelivat nauraen " karibuni", "welcome". Ja meitä hakemaan tulleen auton ympärille kerääntyi väkeä ihmettelemään niin konetta kuin meitäkin. Kumpikohan oli suurempi ihme? :) Kun astuin esiin pensaiden takaa, kuulin, kuinka nuoret naiset supattivat kikatellen " there she comes", "there she comes". Hi hi hi hiiiii. Ja kun olin mennyt heidän ohitseen, he kikattivat vielä enemmän.  Olikohan mulla tukka huonosti? ;) Ja lapset vilkuttivat auton vieressä aivan äärettömän aurinkoisina. Isompi nosti pienempää, jotta tämä pystyi paremmi vilkuttamaan, kun automme lähti peruuttamaan pois. "Bye, bye", he huusivat kuorossa. Wau! Mikä vastaanotto tuollakin!!

Odotan samanlaista vastaanottoa kun tulen joskus käymään Suomessa. He hee. :D Onkin kyllä tosi hauskaa nähdä ihmisiä pitkästä aikaa sitten joskus. Että kyllä veikkaan, että kohtaamiset ovat yhtä riemullisia. :)

Pilotti katselee näkymiä

Onnellisesti maassa :)

Laskeutumisaluetta

Moikka vaan tällä erää!

Ps. Juuri tulleen tiedon mukaan menemme viikonloppuna myös käärmepuistoon! IIIIIIIIK!!!

Mä tahtoo veivaa veivaa

Santa Claus is coming to town! Niin ainakin pauhasivat ravintolan stereot viikonloppuna kun käytiin ulkona syömässä. Se on hyvä se, koska pojat ovat huolissaan siitä, tuleeko joulupukki käymään myös Tansaniassa. Pohdittiin, että ei hän ainakaan paksussa nutussa ja parrassa voi tulla tai hän läkähtyy. Varmaan sitten shortseissa ja t-paidassa ja lyhyellä kesäparralla. :) Ei kyllä uskoisi, että kohta on joulukuu.  Ollaan tässä kovasti yritetty miettiä missä viettäisimme joulun. Kielikouluun saapui pari päivää sitten joukko ruotsalaisia nuoria naisia,jotka aikovat mennä jouluna Dodomaan ja siellä jäätelöbaariin lukemaan jouluevankeliumin. Sen lähemmäs lunta ja joulutunnelmaa kun ei heidän mukaansa täällä pääse. :D

Ei mutta nyt vähän puhetta rahasta! Tiesittekö, että Tansanian rahayksikkö on shillinki? Yksi euro on noin 2000 shillinkiä. Täällä siis pyöritellään isoja summia, jotka kuitenkin ovat euroissa vähäpätöisiä. Nostin juuri pankkiautomaatista 400 000 shillinkiä eli 200 euroa. Aikamoinen setelinippu!! Puhumattakaan, jos täytyy tehdä suurempia hankintoja, ja nostaa moninkertaisesti tuo summa. Siinä onkin sitten säkillinen seteleitä kannettava muina naisina kaupungilla. :D Hinnat ovat muuten täällä jänniä. Jotkin asiat maksavat todella vähän verrattuna Suomeen, ja toiset taas huomattavasti enemmän. Moni meille ihan arkinen asia on täällä luksustuote, ja siksi hintava. Esimerkiksi ihan perusmuropaketti maksaa kaupassa euroiksi käännettynä 7,5 euroa!! Mutta sitten taas 0,5 litran coca-colapullo maksaa täällä vain 0,4 euroa. 

10 000 shillinkiä eli noin 5 euroa

Täällä riippuu aina päivästä mitä ruokaa kaupasta milloinkin saa. Joskun löytyy lihaa, joskus ei. Joskus kauppaan on tullut jotain erikoisempaa tuotetta, jota saa harvoin, ja silloin siihen kannattaa tarttua hanakasti. Jos törmää katukauppiaaseen, jolla on pirteän näköisiä banaaneja, kannattaa napata ihmeessä mukaan. Toista tilaisuutta ei ehkä saa vähään aikaan. Ravintoloissa on vähän sama meininki. Ensin mietit aikasi mitä ottaisit, päädyt johonkin hyvältä kuulostavaan vaihtoehtoon ja teet tilauksen. Sitten sinulle ilmoitetaankin ,että kyseistä ruokalajia ei löydy. No miksi ihmeessä se sitten on listassa!? No, valitset kakkosvaihtoehdon, mutta ei löydy sitäkään. Eipäs siinä sitten mitään. Otetaan sitten sitä mitä löytyy.

Afrikassa mikään ei ole niin justiinsa.  Täällä saa kuulemma olla töistä pois sen takia, että väsyttää. Kysymykseen ”mitä kuuluu?”  vastataan aina ”hyvää”. Vaikka ei olisi kotia, ei yhtään ruokaa, ei yhtään vettä, ei yhtään ystävää. Silti kuuluu hyvää. Ihmisellä on kuulemma asiat hyvin jos hän vain on hengissä. Voisihan hän yhtälailla olla kuollutkin. Niinkuin valittaminen, myös kiirehtiminen on turhaa. Sanonta kuuluukin ”haraka haraka haina baraka” eli kiire kiire ei siunausta. Hyviä periaatteita, mutta välillä myöskin hermoon käyviä. Tiedättehän...” hoidetaan, hoidetaan”, mutta sitten ei kuitenkaan hoideta tai hoidetaan viikon päästä. Tässä ympäristössä on länsimaalaisena vaikea tasapainoilla sen kysymyksen kanssa, onko itsellä aihetta valittaa. Jotenkin tuntuu väärältä jurputtaa edes itsekseen ruoan mauttomuudesta, suihkun toimimattomuudesta tai tilojen pienuudesta, kun tietää, että monella muulla asiat ovat paljon huonommin. Kuitenkin on kai luonnollista, että kun on tottunut tiettyyn elintasoon ja asioiden toimivuuteen, niiden menettäminen ei ole mutkatonta. Esimerkkinä  se, että sänkyni patjassa todennäköisesti majailee joitain öttiäisiä, jotka nakertavat minua yöllä, ja patja on niin kulunut, että lonkka puutuu painuessaan sängyn puurakenteita vasten. Antaako aihetta valitukseen? Antaako aihetta vaatia uutta patjaa? Vai olisi hyvä vain todeta ”tällaista se täällä on” ja sopeutua? Eihän toisilla ole sänkyä ollenkaan. Hmmm.

Ymmärrettävästi tämän veden juominen ei ole hyväksi

Tarttuvaa ilonpitoa kirkossa :)

Asioilla on monta puolta. Täällä on ylipäätään pulaa aika monesta asiasta. Tällä hetkellä vesivarat ovat vähissä kun on ollut niin kuumaa ja kuivaa pitkään. Ja koska sähkö tuotetaan täällä vesivoimalla, myös sähkö on vähissä. Sähköä halutaan säästää ja sen vuoksi sähköt ovat poikki ainakin kahtena päivänä viikossa - toisinaan joka päivä. Tosin olen kuullut myös teorioita siitä, miksi sähköä ei jaeta vaikka sitä olisi. Välillä myös vedentulo katkaistaan. Se onkin mukavaa, jos on shampoot päässä eikä vettä tulekaan ollenkaan. :D Entäs sitten  iltatoimien tekeminen taskulampun valossa malariahyttysiä väistellen? Osa teistä tietää, että tykkään ”mä tahtoo veivaa, veivaa” –biisistä. No, täällä on kyllä saanut veivata – nimittäin taskulamppua, jotta siihen tulee virtaa. Itse asiassa kirjoitan tätä nyt pilkkopimeässä moskiittoverkon alla. Hiki valuu, vaikka äsken kävin jonkimoisessa suihkussa. Ilman kosteusprosentti on tänään ollut 94. Yöstä tulee kuuma ja hikinen, sillä tuuletin ei toimi ilman sähköä.Onko siellä kotimaassa kylmää?  Kuulin, että kova tuuli aiheutti sielläkin jokin aika sitten paikoin sähkökatkoja.

Ei mutta mähän lupasin raportoida teille viikonloppuna olleista masai-markkinoista.Onnistuin  hillitsemään itseni enkä ostanut lehmää enkä mitään muutakaan eläväistä. :D Sen sijaan mukaan tarttui masai-kepit, yksi hame ja yksi hamekangas. Olin ylpeä itsestäni kun onnistuin tinkimään hameen hyvään hintaan. J Markkinat olivat hieno kokemus. Paljon, paljon, paljon masaita. Hiekkakenttä oli ihan täynnä jalkoja ja sorkkia. Ihmiset ja karja siis sulassa sekamelskassa. Poikia (ja vähän äitiäkin) tosin kauhistuttivat köysissä riippuvat nyljetyt vuohenruhot. Lisäksi nuotioilla käristyvistä lihoista nousi silmiä kirvelevä ja keuhkoihin käyvä savu. Aurinko porotti niin kuumasti, että avosandaaleissa kulkiessa tuntui kuin varpaat olisivat tulessa. Ostosten ja ihmettelyn lomassa pääsimme pieneen majaan maistelemaan lehmää, hodareita ja virvokkeita.  Kyllä maistui hyvältä!

Kwaherini eli bye bye!

Antakaahan kuulua itsestänne. Janoan tietoa siitä mitä TEILLE sinne kuuluu!

sairastelua

Pole, pole sana! (= olen pahoillani, hyvin pahoillani)

No niin. Olemme valitettavasti päässeet tutustumaan tansanialaiseen terveydenhuoltoon.  Toiselle pojista nousi nimittäin viime viikolla kova kuume, ja menimme varmuuden vuoksi tekemään koulun terveydenhoitoon malariatestin. Täällä on tapana, että jos tulee kuumetta tai muuta mahdollista malarian oiretta, otetaan verikoe, jotta voidaan sulkea malaria pois. Menimme siis koulun terveydenhuoltoon, jota kutsutaan täällä sairaalaksi, mutta joka kuitenkin on vain pieni koppi, pienempi niin kuin Suomessa kouluterveydenhoitajien huoneet.  Kannoimme sairaan lapsen sairaalalle, joka kuitenkin oli kiinni, koska hoitajat olivat teetauolla. Odotimme siis 20min ulkona penkillä. Poika istui kasteltu muumipyyhe päässä, ja sai runsaasti myötätunnon osoituksia ohikulkijoilta. Kun hoitaja tuli, hän kyseli muutaman kysymyksen, kuten lapsen etunimen ja iän, ja kirjasi ne paperille. Sitten hän teki meille "labralähetteen" viereiseen koppiin, jossa mies otti pojalta verinäytteen sormenpäästä, ja pyysi tulemaan kuulemaan tulokset tunnin päästä. Tämän jälkeen mies lähetti meidät  tavallaan apteekkiin eli seuraavaan koppiin, jossa annettiin paperipussiin muutama aspiriini. Kukaan ei juuri puhunut englantia.
 

Harvinainen näky Tansaniassa

 

Kaikeksi helpotukseksi testin tulos oli negatiivinen eli ei malariaa. Kuitenkin parin päivän päästä toisellekin pojista nousi kuume, ja teimme samat kuviot. Nyt tulos vaan oli eri: malaria. Menimme vielä tekemään toisen testin kaupungin kansainväliselle klinikalle, ja siellä vahvistettiin sama tulos. Testasimme myös toisen pojan uudestaan, ja nyt hänenkin testinsä näytti positiivista. Pojat olivat kuitenkin melko hyvävointisia jo tuossa vaiheessa. Kun testitulokset oli saatu, meidät passitettiin lääkärin luo. Lääkäri puhui onneksi vähän englantia, mutta valui suorastaan koomisesti tuolissaan pöydän alle samalla kun jutteli. Hänellä oli  hieno tumma puku päällä. Kesken haastattelun hän nappasi vuorotellen meidän kummankin aikuisen puhelimet ja tutkiskeli niitä kiinnostuneena. ” This is a good phone, this is a really good phone. This is the best phone!! Did you get it from Finland? How much did it cost?” Ja sitten hän selaili eri valikoita. Hmmmm. Niin oliko tässä nyt tarkoitus tutkia lasten tilannetta vai puhelimia? Välillä lääkäri vaihtuikin toiseen mieheen (toiseen lääkäriin?), joka kertoi meille, mitä lääkettä meidän tulee pojille antaa, että tulevat kuntoon. ” Oh, this is a good medicine, very effective. I have it also!”. Sitten mies kaivoi pussistaan omat vastaavat lääkkeensä, ja kertoi, että ei ole vielä ottanut niitä, mutta ottaa illalla. Kysyin ihmeissäni, että onko hänelläkin sitten malaria. ”Yes, yes", hän nauroi. Ooooookei.  Kesken juttelun klinikalta menivät sähköt ja huone pimeni. Aika hämärää oli kyllä touhukin.

No, pojat saivat lääkkeensä ja ovat olleet nyt hyvävointisia. Viimeisin testi näytti kummallekin negatiivista. Luojan kiitos! Menemme vielä myöhemmin jälkitarkastukseen, jotta tiedetään, onko asia varmasti hoitunut kuntoon. Mutta täytyy sanoa, että terveydenhuolto on täällä täysin erilaista kuin Suomessa.

Colaa, hikeä ja kielikiemuroita

 

Mambo!

Makasin paikoillani ihan liikkumatta. Silti kasvot olivat hiessä. Kyllästyin paikoillaan oloon ja lähdin juoksulenkille campuksen ympäri. Kyllä siinä sai puuskuttaa ja läähättää. Jotakuinkin +33 asteen kuumankosteassa ilmassa ei oikein tunnu happea riittävän. Tansanialaiset opiskelijanuorukaiset katselivat kummissaan, kun valkoinen nainen pinkoi ohi kerta toisensa jälkeen. Ja tietysti vielä palokuntapaita päällä. :)

Arvatkaas muuten miten ihanaa voikaan olla pullollinen kylmää colaa paahteen keskellä? Asuntolassa ei nimittäin ole jääkaappeja, joten vesi ym. nautitaan aina lämpimänä. Paikalliset opiskelijat pitävät yhdessä rakennuksessa pientä kioskia, josta voi ostaa limua silloin kun kioski nyt sattuu olemaan auki. Emme ole vielä päässeet selville mikä logiikka aukiolossa on. Käymme siis aina välillä tarkistamassa, josko kioski olisi auki. Ja mikä riemu syntyykään, kun saamme käsiimme kylmät colat! Elämän pieniä suuria iloja. :) Colan lisäksi riemunkiljahduksia aiheuttavat seuraavat asiat: 1. erikoisherkut kuten peruna tai sämpylä (harvoin tarjolla ruokalassa), 2. lehmät (karkailevat kielikoulun pihaan ilostuttamaan erityisesti poikia), 3. chiliketsuppi (on noussut ihan uudenkokoiseen rooliin elämässämme).

Maailman onnellisin tyttö

 

 

Olemme opiskelleet nyt viikon swahilin kieltä. Aamut alkavat pienellä hartaushetkellä, johon kuuluu iloisenkuuloinen afrikkalainen laulu. Sitten nappaamme tuolit mukaamme ja siirrymme ulos pienten katosten alle. Opiskelu tapahtuu pienryhmissä. Jarkko ja minä muodostamme ryhmän kolmistaan opettajan kanssa. Opiskelu alkaa klo 08 ja päättyy klo 16. Välissä on yksi teetauko ja yksi ruokatauko. Ruokatauko on pitkä - 2,5 tuntia. Siinä ehtii vaikka ottamaan päiväunet. Iltapäivällä on vielä pieni pätkä opiskelua ja sitten taas teelle. Opiskelu tapahtuu siten, että käymme läpi oppikansiota lukemalla ääneen ja keskustelemalla opettajan kanssa. Opettaja sanoo lauseita swahiliksi ja me toistamme perässä ja yritämme sitten tehdä lauseisiin opettajan pyytämiä muunnelmia. Tehokasta, mutta myöskin voimia ja keskittymistä vaativaa. Opettaja on ollut hauska ja osaa suhtautua asioihin hyvällä huumorilla. Välillä olemme nauraneet vedet silmissä. Myös pojilla on oma opettaja, joka touhuaa heidän kanssaaan päivän aikana niin Suomen koulun tehtäviä kuin kielen opiskeluakin. Aikaa jää myös leikille. Opettaja ei osaa sanaakaan suomea ja pojat eivät osaa englantia. Mutta hyvin ovat toimeen tulleet. :)

                                             


Tässä katoksessa päähämme taotaan swahilia

 Pojat ovat olleet tosi reippaita. Jeremias on harjoitellut hyvin paikallisia tervehdyksiä ja huutelee välillä iloisesti ihmisille "mambo!!". Samuel taas omaksui tarkkailemalla paikallisten naisten tavan kantaa tavaroita, ja yllätti yhtenä aamuna kantamalla lelujaan kielikouluun kuvan osoittamalla tavalla.

Autot matkaavat kielikoululle

                                                       

Tulevana viikonloppuna lähdemme vierailemaan Masai-kylässä, jossa pidetään karjamarkkinat. Mielenkiintoista. Mutta en kai minä vaan sorru ostamaan sieltä vaikkapa lehmää, jos kovasti tarjoavat? Tai vuohea, jos se luo minuun hellän katseen? Heh. Palaan kertomaan miten kävi. ;)



Ps. Hymiöni näyttävät muuttuvan mitä ihmeellisimmiksi merkeiksi, vaikka ne minulla näkyvät ihan normaalisti kun teen tekstin. Älkää siis ihmetelkö, jos lauseen lopussa esiintyy J-kirjain, tietokoneen kuva, puhelimen kuva tms. Olen siinä vain tavoitellut hymynaamaa.