Pesänrakennuspuuhia :)

Tähän viikkoon on mahtunut paljon. Ensinnäkin pojat aloittivat maanantaina kansainvälisen koulun! Kaikkia on vähän jännittänyt, koska koulussa puhutaan englantia ja kaikki muukin on uutta, mutta hyvin ovat koulu ja eskari lähteneet käyntiin. Päivän päätteeksi koulubussista astuu ulos innostuneita nuoria miehiä. :) Ja erityisesti tänään vielä innostuneempia, koska tänään pojat pääsevät laittamaan omia huoneitaan omassa kodissamme!

Kyllä vain, vihdoinkin, kolmen kuukauden matkalaukkuelämän jälkeen, muutamme tänään omaan kotiin! Saamme lopultakin purkaa vaatteemme, tavaramme ja lelumme kaappeihin ja hyllyihin. Mikä helpotus! Enää ei vähään aikaan tarvitse etsiä paitaa tms. matkalaukun uumenista. Lopultakin saamme oman pyykkikoneen, oman suihkun ja oman jääkaapin. Voimme laittaa kirjat hyllyyn ja hammasharjat omille paikoilleen peilikaappiin. Vessa on ihan vaan meidän käytössämme ja meillä on vihdoin oma keittiö. Miten tärkeää onkaan, että ihmisellä on oma viihtyisä kotipesä. :)

Osa tavaroistamme puuttuu tosin vielä, sillä tynnyrimme tekevät yhä tuloaan. Matkalaukut sisältöineen ovat olleet viimeiset kuukaudet koko omaisuutemme. Siitä on nyt neljä kuukautta, kun katselimme Suomessa kotipihallamme kuinka kuljetusauto nosti tynnyrimme kyytiin, ja tavaroidemme matka alkoi Afrikkaan. Sinä koleana aamuna vilkutimme parkkipaikalla legoille, pehmoleluille ja ukkeleille ja toivotimme hyvää matkaa ja iloista jälleennäkemistä. Tavaroiden sanottiin olevan perillä Tansaniassa joulukuun alussa. No, nyt täytyy todeta, että emme ole vieläkään kohdanneet tynnyreitämme, mutta toivon mukaan siihen ei enää mene kauan. Kyllä on varmaan action-ukkeleilla paljon kerrottavaa, kun pääsevät perille! Mitähän kaikkea ne ovat nähneetkään maailman meriä seilatessaan? ;)

Minkälainen sitten on koti, johon muutamme? Tämä kiinnosti monia, kun olimme lähdössä matkaan. No, tässä se nyt on:

Eikö olekin hieno?

No ei vaan, oikeasti tuo savitalo ei ole tuleva kotimme. Ennen lähtöämme moni ystävämme ja tuttavamme mietti, tulemmeko asumaan villissä Afrikassa savimajassa vai olkitalossa vai kenties taivasalla nuotion ääressä. Ihan niin syvälle emme tansanialaiseen kulttuuriin sukella, vaikka varmaan se ihan hyvää tekisikin kaikkiin mukavuuksiin tottuneelle länsimaalaiselle. Tansanialaisten asumukset vaihtelevat hyvinkin alkeellisesta muutamasta ristiin laitetusta kepistä aina moderneihin kivitaloihin. Yllä olevan kaltaisia taloja näkee teiden varsilla paljon. Kodeissa on oviaukko, mutta ei ovea. Myöskään sähköä tai juoksevaa vettä ei ole. Talot ovat siis sisältä ihan pimeitä. Hyttysiä ja muita eläimiä tulee varmasti runsaasti sisään ja arjen pyörittäminen on kovaa. Luulen, että olen sen verran vellihousu, että maitojuna kutsuisi aika pian, jos asuisimme tuollaisessa majassa.


Oikeasti meidän kotitalomme näyttää tältä:

Oma koti kullan kallis <3

Talon takana näkyy vähän hangaria eli lentokonehallia. Meidän pihamme rajoittuu lentokenttään ja jaamme yhteisen raja-aidan. Työmatka lentämään ei siis ole järjettömän pitkä. ;) Talomme ympärillä on kaunis puutarha, jossa kasvaa muun muassa banaaneja ja edellisen asukkaan rakkaudella vaalima ruusu. Toivon kovasti, että tuo ruusu ei kohta ole pelkkä rutikuiva ranka. Olen nimittäin onnistunut tappamaan aika monta kasvia elämäni varrella. :D Ei mutta vakavammin puhuen, on etuoikeutettua saada asua näin kauniissa paikassa. Eräs tansanialainen nainen muistuttikin minua siitä, että minun tulisi muistaa olla kiitollinen siitä, että olen saanut syntyä niin rikkaaseen perheeseen (tansanialaisten näkökulmasta kaikki valkoihoiset ovat rikkaita), ja saanut asioita, joista moni tansanialainen voi vain haaveilla. Sitä onkin hyvä joskus pysähtyä miettimään. Ehkä ensi kerralla muistan tämän valittaessani kuivasta perunasta tai siitä, ettei talossani ole tarpeeksi neliöitä tai taulutelevisiossani tarpeeksi tuumia (täällä meillä ei kyllä ole telkkaria ollenkaan). Todennäköisempää kuitenkin on, että en muista. Äkkiä nämä asiat unohtuvat.

Nyt lähden kiitollisin mielin purkamaan matkalaukkuja. Olen kiitollinen myös teistä jokaisesta lukijasta. Kiva kun elätte tunnelmissamme mukana. <3

Ai niin, lupasin kertoa teille Serengetin retkestämme! Tässä alkuun muutama kuva armottomasta villistä luonnosta:

Kirahviemo ja poikanen savannilla

Pelästynyt seepra.. öö... koskemattoman luonnon keskellä

No okei, okei,  myönnetään, että noi eläinkuvat on hotellilta :D Yritän kertoa ens kerralla enemmän ja elävämmin kuvin safarista. ;)  Kokemus oli tosi hieno! Ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka. Nyt oli jotenkin tämä kotiasia päällimmäisenä mielessä, joten inspiroiduin siitä kirjoittamaan. :)