perjantai 4. huhtikuuta 2014

Kun erämaat puhkeavat kukkaan ja varpaat uppoavat liejuun :)


Vesi. Tuo elämän lähde. Tuletko koskaan miettineeksi millaista olisi, jos jonain päivänä vesi loppuisi? Jos avaisit hanan eikä sieltä tulisikaan mitään. No, peseytyminen olisi varmasti hankalaa, mutta janoosi voisit todennäköisesti helposti mennä ostamaan kaupasta vettä tai muuta virvoketta. Mutta mitä jos se ei olisikaan mahdollista? Jos rahatkin olisivat loppu? Kamala jano. Ei vettä. Ei rahaa. Ehkä joku ystävistäsi auttaisi? Entä jos ei? Joisitko lopulta likavettä, kun olo kävisi sietämättömäksi?

Kova jano saisi ihan varmasti jokaisen juomaan tämänki veden

Meille tulee etuoikeutetusti vesi hanasta. Se on juomakelpoista vasta mentyään läpi tämän suodattimen.

Entä jos olisit maanviljelijä ja hankkisit elantosi kasvattamalla pellollasi maissia. Olisi ollut todella kuivaa jo pitkään. Maa halkeilisi ja maissit kuolisivat päivä päivältä enemmän pystyyn. Ei olisi vettä millä kastella. Kun sato tuhoutuisi, menettäisit kaikki tulosi ja ravintosi. Jos sinulla olisi karjaa, sekin kärsisi kuivuudesta. Tai sitten sataisi ihan liikaa. Peltosi lainehtisi ja karjaa kuolisi tulvissa. Lopputulos olisi sama. Henkesi olisi vaarassa. Niin kasvit, eläimet kuin ihmisetkin ovat hyvin riippuvaisia vedestä. Myös Suomessa. Harvoin sitä vaan tulee ajatelleeksi, koska vesi on itsestäänselvyys emmekä elä Suomessa pellolta suuhun - periaatteella. Vesi tulee putkista eikä siitä ole pulaa. Vettä on varastoissa riittämiin myös viljelysten kasteluun ja muuhun toimintaan, joten sade ei tunnu siunaukselta, ennemminkin kiusalta. Joku ehkä nauttii sateesta, mutta suurinta osaa se taitaa harmittaa. 


Kuivuus tekee tuhojaan

Täällä Tansaniassa sade ei saa aikaan nyrpeitä naamoja vaan naurua ja kiitosta. Kun sadepisaroita rupeaa tippumaan taivaalta, ihmiset riemuitsevat. He suorastaan tanssivat ilosta. Täällä on alueesta riippuen yksi tai kaksi sadekautta vuodessa. Sadekaudella vettä sataa melkein joka päivä. Ei koko päivää, mutta silloin tällöin. Usein myös ukkostaa. Silloin kun on kuivakausi, ei sada oikeastaan koskaan. Juuri nyt on sadekausi menossa. Kun on ukkosta, taivas välkyttää hienoa valoshowtaan muutaman sekunnin välein. Silloin koko taivas valaistuu ja näkymä on todella hieno. Jyrinää ei niinkään kuuluu. Sade kyllä alkaa monesti oikein rytinällä. Ensin taivaalle keräytyy tummia pilviä ja sitten - ZUUUUUUM! Vettä tulee kaatamalla. Ja sitten se taas lakkaa kuin veitsellä leikaten.

Sateet saapuvat!
Sateella on ihmeellinen voima saada luonto heräämään hetkessä eloon. Sadekauden alkaessa maisema muuttuu täysin erilaiseksi kuin mitä se on kuivakautena. Kun ajoimme ensimmäisen kerran Dodomaan, oli kuivakausi. Toista kertaa Dodomaan matkatessamme sadekausi oli alkanut, ja tien varsilla näytti niin erilaiselta, että luulimme eksyneemme reitiltä. Väritön, kuollut maasto oli muuttunut hujauksessa vihreäksi kukoistavaksi kasvillisuudeksi!


Siunatut pisarat







Sade tuo tietysti mukanaan myös ötököitä, kuten tauteja kantavia sääskiä. Jostain syystä myös torakat ovat löytäneet tiensä joka paikkaan. Inhottavia otuksia kertakaikkiaan. Ja sitkeitä ja nopeita. Kylmät väreet kulkevat selkää pitkin kun vain ajatteleekin niitä. Avasin yksi päivä naapurin talossa keittiön laatikon etsien pannulappuja, ja laatikossa tervehtikin suurikokoinen torakka. Uh. Ja saunaa lämmittäessä niitä vilahteli sytykkeiden välissä.


Kaikenmoisia kuoriaisia...


Toukatkin intoutuvat lisääntymään sateessa. Nämä otukset ovat aina sokeita. 



Puutarhamme muuttuu sateella lammikoksi, jossa sammakkokin viihtyy :)


Meidän elantomme ei ole suoranaisesti kiinni veden määrästä, mutta silti minäkin iloitsen ja nautin näistä sateista. Olen onnellinen paikallisten ihmisten puolesta, kun tiedän miten paljon sade heille merkitsee. Lisäksi on mukavaa kuunnella sateen ropinaa kattoa vasten, ja hengitellä raikastunutta ilmaa. Täällä on niin lämmintä, että kastuminenkaan ei haittaa yhtään. Oikestaan on ihan mukavaa antaa sadepisaroiden pudota kasvoille ja vaatteiden liimautua iholle.

Sateenvarjo on täällä harvoin käytetty kapistus


Banaanipuun lehvien suojassa pysyy kuivana :)



WOOOOOOOSH! Tässä sateessa kastuin muutamassa sekunnissa läpimäräksi. :)

Myös pojat ovat tietysti onnellisia, kun pihat täyttyvät mutaisista lammikoista. :) Ai että niissä on ihanaa leikkiä!! Mutavelliä syntyy sateilla hyvin tehokkaasti, koska sade tulee niin rankkana, ettei maa ehdi imeä sitä sisäänsä. Siinä sitten hypitään lätäköiden yli ja tarvotaan sandaalit ja hameenhelmat liejussa. :)


Luonnon oma jalkahoito 


Mutaan jää pikkuiset painaumat eskarilaisen tepastellessa koulutiellä


Sade tuo siis mukanaan monenmoista riemua ja ihmetystä ja on elinehto. Mutta liika on tietysti liikaa. Liiat sateet tuovat nekin ongelmia - vievät jopa siltoja mennessään, niinkuin kävi Dodomasta Morogoroon vievällä tiellä. Tie oli poikki joitakin päiviä. Sadetta olisi hyvä saada tasaisesti ympäri vuotta. Mutta luonnolla on oma kiertokulkussa, johon ihmisen on vaikeaa ja ehkä sopimatontakin puuttua. Sateet tulevat kun ne tulevat. Toivotaan, että ne tulevat silloin, kun niitä kipeimmin tarvitaan.

Iloisia sadepäiviä ihan kaikille! Ja sopivasti vettä! :)












































1 kommentti: