Miss` jakarandat tuoksuu nyt talvellakin

Joulukuu. Pimeää, kylmää, jäistä ja huuruista – jouluvaloja siellä täällä kaamosta valaisemassa.  Hiljaista ja odottavaa.

Tai sitten  kirkasta, lämmintä, vehreää ja pölyistä – sateen jäljiltä mutaista. Sateiden tuomien hyönteisten korvia huumaavaa siritystä ja lintujen laulua.

Joulunaika on Tansaniassa olosuhteiltaan täysin erilainen kuin Pohjolassa. Kesäisessä maisemassa perinteiseen joulutunnelmaan virittäytyminen on haaste. Etenkin tähän aikaan vuodesta kotimaan ikävä hiipii mieleen. Sydän kaipaa tuimaa pohjoistuulta, huurteisia ikkunoita, höyryävää hengitystä, raikasta pakkasilmaa ja lumen narskunaa kenkien alla (lumi tosin lienee vain haavekuvissa monissa osissa Suomeakin tänä(kin) jouluna). Mielikuvissani juon kuumaa glögiä ja kipitän saunaan nenän punoittaessa ja varpaiden nipistellessä kipakan talvi-illan lenkin jälkeen.

Lunta Kilimanjaron huipulla 1. joulupäivänä

Joulun tuntuun virittävät askareet nousevat tropiikissa entistä suurempaan arvoon.  On myös suuri halu pitää lapset kiinni suomalaisissa jouluperinteissä. Lasten kanssa on  leivottu helteessä pipareita  ” on hanget korkeat nietokset, ja tuimat pohjolan tuuloset” soidessa heleästi  taustalla ja taikinan sulaessa tahmeaksi aurinkoisella pöydällä. Muovinen joulukuusi on viritelty olohuoneeseen kunniapaikalle ikkunan takana komeilevan kärsimyshedelmäpuun kaveriksi. Muutama paketti on kääritty ilmastointiteipillä kiinni, ja tunnelmallisia jouluvaloja viritelty ikkunaan ja takanreunalle.  Myös pari tonttua  ja keinotekoinen luminen havunoksa on ilmestynyt  sohvan kulmalle notkumaan. Vauvakin tietää jo sanan "tonttu" merkityksen. Jouluradiota on kuunneltu sen mitä netti on sallinut. Pikkujouluja on vietetty sekä MAF:n työntekijöiden että Arushan suomalaisten kesken.

Itsenäisyyspäivää juhlimme ylpeinä koristelemalla talon suomenlipuilla ja kynttilöillä, pukeutumalla juhlavasti  ja tanssimalla ”Karjalan kunnaiden” tahtiin. Isänmaan lauluja sisältävä cd-levy on ollut joka vuosi näihin aikoihin ahkerassa käytössä. Autokin sai kunnialiputuksen.  Sinivalkoisena herkkuna söimme virolaista (!) Kalev-mustikkavalkosuklaata – mikä ei tietysti ollut yhtään niin isänmaallista kuin Fazerin sininen, mutta sitä ei ollut. Mieli täyttyi kaihoisasta "ei vettä rantaa rakkaampaa" kaikokaipuusta. Kotimaa on kotimaa vaikka muualla olisikin hyvä olla.

Viikko sitten saimme vielä mahtavan tilaisuuden käydä Keniassa Mombasan rannikolla. Sieltäkin riittäisi paljon kerrottavaa! Voi miten upeaa valkoista hiekkaa ja turkoosia merta silmänkantamattomiin!! Niin kaunista! Saimme sittenkin "valkean joulun"! ;) Jouluyössä kirkasta tähtitaivasta katsellessa ja lampaiden määkimistä kuunnellessa jouluinen olo iski kuin iskikin syvälle.

Nyt tätä kirjoittaessa olemme kotona. Ukkonen jyrisee ja sade kolistelee kattoa. Pian juhlimme vuoden vaihtumista.  Se tarkoittaa saunomista, herkuttelemista ja muutamaa rakettia ihan perheen kesken. Täällä ei paljon pauketta kuulu. Ilman täyttävät sen sijaan kyläkirkoista kuuluvat kuluneen vuoden kiitoslaulut ja rukoukset tulevaan vuoteen. Uutta vuotta on hyvä lähteä yhdessä kulkemaan. 

                              Onnellista ja Siunattua vuotta 2017 maailman joka kolkkaan! 

Esteitä kiitotiellä Merugoissa ;)

Pilotti Jarkko Korhonen odottaa sateisessa Merugoissa laskuun pääsyä yllättävien esteiden ilmaantuessa kiitotien läheisyyteen. :)

Kuvaaja:  Kirstein Combrink

Ensimmäinen lentoonlähtö Meseranin Masai-kylästä

Pilotti: Jarkko Korhonen
Kuvaaja: Kirstein Combrink

Ensilaskeutuminen uudelle kiitotielle Meseranin kylään

MAF:n lentokone tulee ensimmäiseen testilaskuun Meseranin Masai-kylään juuri rakentamallemme kiitotielle. Tälle alueelle on tarkoitus aloittaa tammikuusta alkaen evankelioimis- ja sairaanhoitolennot.

 

Pilotti: Jarkko Korhonen

 Kuvaaja: Kirstein Combrink