Santa Claus is coming to town! Niin ainakin pauhasivat
ravintolan stereot viikonloppuna kun käytiin ulkona syömässä. Se on hyvä se,
koska pojat ovat huolissaan siitä, tuleeko joulupukki käymään myös Tansaniassa.
Pohdittiin, että ei hän ainakaan paksussa nutussa ja parrassa voi tulla tai hän
läkähtyy. Varmaan sitten shortseissa ja t-paidassa ja lyhyellä
kesäparralla. :) Ei kyllä uskoisi, että kohta
on joulukuu. Ollaan tässä kovasti
yritetty miettiä missä viettäisimme joulun. Kielikouluun saapui pari päivää
sitten joukko ruotsalaisia nuoria naisia,jotka aikovat mennä jouluna Dodomaan
ja siellä jäätelöbaariin lukemaan jouluevankeliumin. Sen lähemmäs lunta ja
joulutunnelmaa kun ei heidän mukaansa täällä pääse. :D
Ei mutta nyt vähän puhetta rahasta! Tiesittekö, että Tansanian
rahayksikkö on shillinki? Yksi euro on noin 2000 shillinkiä. Täällä siis
pyöritellään isoja summia, jotka kuitenkin ovat euroissa vähäpätöisiä. Nostin
juuri pankkiautomaatista 400 000 shillinkiä eli 200 euroa. Aikamoinen
setelinippu!! Puhumattakaan, jos täytyy tehdä suurempia hankintoja, ja nostaa
moninkertaisesti tuo summa. Siinä onkin sitten säkillinen seteleitä kannettava
muina naisina kaupungilla. :D Hinnat ovat muuten täällä jänniä. Jotkin asiat
maksavat todella vähän verrattuna Suomeen, ja toiset taas huomattavasti
enemmän. Moni meille ihan arkinen asia on täällä luksustuote, ja siksi hintava.
Esimerkiksi ihan perusmuropaketti maksaa kaupassa euroiksi käännettynä 7,5
euroa!! Mutta sitten taas 0,5 litran coca-colapullo maksaa täällä vain 0,4
euroa.
Täällä riippuu aina päivästä mitä ruokaa kaupasta milloinkin saa. Joskun löytyy lihaa, joskus ei. Joskus kauppaan on tullut jotain erikoisempaa tuotetta, jota saa harvoin, ja silloin siihen kannattaa tarttua hanakasti. Jos törmää katukauppiaaseen, jolla on pirteän näköisiä banaaneja, kannattaa napata ihmeessä mukaan. Toista tilaisuutta ei ehkä saa vähään aikaan. Ravintoloissa on vähän sama meininki. Ensin mietit aikasi mitä ottaisit, päädyt johonkin hyvältä kuulostavaan vaihtoehtoon ja teet tilauksen. Sitten sinulle ilmoitetaankin ,että kyseistä ruokalajia ei löydy. No miksi ihmeessä se sitten on listassa!? No, valitset kakkosvaihtoehdon, mutta ei löydy sitäkään. Eipäs siinä sitten mitään. Otetaan sitten sitä mitä löytyy.
10 000 shillinkiä eli noin 5 euroa |
Täällä riippuu aina päivästä mitä ruokaa kaupasta milloinkin saa. Joskun löytyy lihaa, joskus ei. Joskus kauppaan on tullut jotain erikoisempaa tuotetta, jota saa harvoin, ja silloin siihen kannattaa tarttua hanakasti. Jos törmää katukauppiaaseen, jolla on pirteän näköisiä banaaneja, kannattaa napata ihmeessä mukaan. Toista tilaisuutta ei ehkä saa vähään aikaan. Ravintoloissa on vähän sama meininki. Ensin mietit aikasi mitä ottaisit, päädyt johonkin hyvältä kuulostavaan vaihtoehtoon ja teet tilauksen. Sitten sinulle ilmoitetaankin ,että kyseistä ruokalajia ei löydy. No miksi ihmeessä se sitten on listassa!? No, valitset kakkosvaihtoehdon, mutta ei löydy sitäkään. Eipäs siinä sitten mitään. Otetaan sitten sitä mitä löytyy.
Afrikassa mikään ei ole niin justiinsa. Täällä saa kuulemma olla töistä pois sen takia, että väsyttää. Kysymykseen ”mitä kuuluu?” vastataan aina ”hyvää”. Vaikka ei olisi kotia, ei yhtään ruokaa, ei yhtään vettä, ei yhtään ystävää. Silti kuuluu hyvää. Ihmisellä on kuulemma asiat hyvin jos hän vain on hengissä. Voisihan hän yhtälailla olla kuollutkin. Niinkuin valittaminen, myös kiirehtiminen on turhaa. Sanonta kuuluukin ”haraka haraka haina baraka” eli kiire kiire ei siunausta. Hyviä periaatteita, mutta välillä myöskin hermoon käyviä. Tiedättehän...” hoidetaan, hoidetaan”, mutta sitten ei kuitenkaan hoideta tai hoidetaan viikon päästä. Tässä ympäristössä on länsimaalaisena vaikea tasapainoilla sen kysymyksen kanssa, onko itsellä aihetta valittaa. Jotenkin tuntuu väärältä jurputtaa edes itsekseen ruoan mauttomuudesta, suihkun toimimattomuudesta tai tilojen pienuudesta, kun tietää, että monella muulla asiat ovat paljon huonommin. Kuitenkin on kai luonnollista, että kun on tottunut tiettyyn elintasoon ja asioiden toimivuuteen, niiden menettäminen ei ole mutkatonta. Esimerkkinä se, että sänkyni patjassa todennäköisesti majailee joitain öttiäisiä, jotka nakertavat minua yöllä, ja patja on niin kulunut, että lonkka puutuu painuessaan sängyn puurakenteita vasten. Antaako aihetta valitukseen? Antaako aihetta vaatia uutta patjaa? Vai olisi hyvä vain todeta ”tällaista se täällä on” ja sopeutua? Eihän toisilla ole sänkyä ollenkaan. Hmmm.
Ymmärrettävästi tämän veden juominen ei ole hyväksi |
Tarttuvaa ilonpitoa kirkossa :) |
Asioilla on monta puolta. Täällä on ylipäätään pulaa aika
monesta asiasta. Tällä hetkellä vesivarat ovat vähissä kun on ollut niin kuumaa
ja kuivaa pitkään. Ja koska sähkö tuotetaan täällä vesivoimalla, myös sähkö on
vähissä. Sähköä halutaan säästää ja sen vuoksi sähköt ovat poikki ainakin kahtena
päivänä viikossa - toisinaan joka päivä. Tosin olen kuullut myös teorioita siitä, miksi sähköä ei jaeta vaikka sitä olisi. Välillä myös vedentulo katkaistaan. Se onkin mukavaa, jos on
shampoot päässä eikä vettä tulekaan ollenkaan. :D Entäs sitten iltatoimien tekeminen taskulampun valossa
malariahyttysiä väistellen? Osa teistä tietää, että tykkään ”mä tahtoo veivaa,
veivaa” –biisistä. No, täällä on kyllä saanut veivata – nimittäin taskulamppua,
jotta siihen tulee virtaa. Itse asiassa kirjoitan tätä nyt pilkkopimeässä
moskiittoverkon alla. Hiki valuu, vaikka äsken kävin jonkimoisessa suihkussa.
Ilman kosteusprosentti on tänään ollut 94. Yöstä tulee kuuma ja hikinen, sillä
tuuletin ei toimi ilman sähköä.Onko siellä kotimaassa kylmää? Kuulin, että kova tuuli aiheutti sielläkin jokin aika sitten
paikoin sähkökatkoja.
Ei mutta mähän lupasin raportoida teille viikonloppuna
olleista masai-markkinoista.Onnistuin
hillitsemään itseni enkä ostanut lehmää enkä mitään muutakaan eläväistä.
:D Sen sijaan mukaan tarttui masai-kepit, yksi hame ja yksi hamekangas. Olin
ylpeä itsestäni kun onnistuin tinkimään hameen hyvään hintaan. J Markkinat olivat hieno
kokemus. Paljon, paljon, paljon masaita. Hiekkakenttä oli ihan täynnä jalkoja
ja sorkkia. Ihmiset ja karja siis sulassa sekamelskassa. Poikia (ja vähän
äitiäkin) tosin kauhistuttivat köysissä riippuvat nyljetyt vuohenruhot. Lisäksi
nuotioilla käristyvistä lihoista nousi silmiä kirvelevä ja keuhkoihin käyvä
savu. Aurinko porotti niin kuumasti, että avosandaaleissa kulkiessa tuntui kuin
varpaat olisivat tulessa. Ostosten ja ihmettelyn lomassa pääsimme pieneen
majaan maistelemaan lehmää, hodareita ja virvokkeita. Kyllä maistui hyvältä!
Kwaherini eli bye bye!
Antakaahan kuulua itsestänne. Janoan tietoa siitä mitä
TEILLE sinne kuuluu!