sairastelua

Pole, pole sana! (= olen pahoillani, hyvin pahoillani)

No niin. Olemme valitettavasti päässeet tutustumaan tansanialaiseen terveydenhuoltoon.  Toiselle pojista nousi nimittäin viime viikolla kova kuume, ja menimme varmuuden vuoksi tekemään koulun terveydenhoitoon malariatestin. Täällä on tapana, että jos tulee kuumetta tai muuta mahdollista malarian oiretta, otetaan verikoe, jotta voidaan sulkea malaria pois. Menimme siis koulun terveydenhuoltoon, jota kutsutaan täällä sairaalaksi, mutta joka kuitenkin on vain pieni koppi, pienempi niin kuin Suomessa kouluterveydenhoitajien huoneet.  Kannoimme sairaan lapsen sairaalalle, joka kuitenkin oli kiinni, koska hoitajat olivat teetauolla. Odotimme siis 20min ulkona penkillä. Poika istui kasteltu muumipyyhe päässä, ja sai runsaasti myötätunnon osoituksia ohikulkijoilta. Kun hoitaja tuli, hän kyseli muutaman kysymyksen, kuten lapsen etunimen ja iän, ja kirjasi ne paperille. Sitten hän teki meille "labralähetteen" viereiseen koppiin, jossa mies otti pojalta verinäytteen sormenpäästä, ja pyysi tulemaan kuulemaan tulokset tunnin päästä. Tämän jälkeen mies lähetti meidät  tavallaan apteekkiin eli seuraavaan koppiin, jossa annettiin paperipussiin muutama aspiriini. Kukaan ei juuri puhunut englantia.
 

Harvinainen näky Tansaniassa

 

Kaikeksi helpotukseksi testin tulos oli negatiivinen eli ei malariaa. Kuitenkin parin päivän päästä toisellekin pojista nousi kuume, ja teimme samat kuviot. Nyt tulos vaan oli eri: malaria. Menimme vielä tekemään toisen testin kaupungin kansainväliselle klinikalle, ja siellä vahvistettiin sama tulos. Testasimme myös toisen pojan uudestaan, ja nyt hänenkin testinsä näytti positiivista. Pojat olivat kuitenkin melko hyvävointisia jo tuossa vaiheessa. Kun testitulokset oli saatu, meidät passitettiin lääkärin luo. Lääkäri puhui onneksi vähän englantia, mutta valui suorastaan koomisesti tuolissaan pöydän alle samalla kun jutteli. Hänellä oli  hieno tumma puku päällä. Kesken haastattelun hän nappasi vuorotellen meidän kummankin aikuisen puhelimet ja tutkiskeli niitä kiinnostuneena. ” This is a good phone, this is a really good phone. This is the best phone!! Did you get it from Finland? How much did it cost?” Ja sitten hän selaili eri valikoita. Hmmmm. Niin oliko tässä nyt tarkoitus tutkia lasten tilannetta vai puhelimia? Välillä lääkäri vaihtuikin toiseen mieheen (toiseen lääkäriin?), joka kertoi meille, mitä lääkettä meidän tulee pojille antaa, että tulevat kuntoon. ” Oh, this is a good medicine, very effective. I have it also!”. Sitten mies kaivoi pussistaan omat vastaavat lääkkeensä, ja kertoi, että ei ole vielä ottanut niitä, mutta ottaa illalla. Kysyin ihmeissäni, että onko hänelläkin sitten malaria. ”Yes, yes", hän nauroi. Ooooookei.  Kesken juttelun klinikalta menivät sähköt ja huone pimeni. Aika hämärää oli kyllä touhukin.

No, pojat saivat lääkkeensä ja ovat olleet nyt hyvävointisia. Viimeisin testi näytti kummallekin negatiivista. Luojan kiitos! Menemme vielä myöhemmin jälkitarkastukseen, jotta tiedetään, onko asia varmasti hoitunut kuntoon. Mutta täytyy sanoa, että terveydenhuolto on täällä täysin erilaista kuin Suomessa.