Ensimmäisen afrikkalaisen viikon tunnelmia

Tervehdys!

Täällä ollaan, Dodomassa! Matkalla lentokoneessa oli mahtava tunne, kun lensimme Saharan autiomaan yli ja näkyi vain hiekkaa. Ja vatsanpohjassa kutkutti myös, kun teimme välilaskun Kilimanjaron kentälle. Kaikki on sujunut hyvin. Olemme tutustuneet työyhteisöömme ja alueeseen ja siinä sivussa myös vähän rentoutuneet. On ollut mukavaa illallistaa eri perheiden luona ja luoda kontakteja. Yksi pieni mutka matkassamme oli heti alkuun: eräs matkalaukuistamme lähti vahingossa toisen matkustajan matkaan Dar es Salaamin kentältä, ja se sattui sisältämään kaikki Jarkon vaatteet. Jarkolla ei siis ollut yhtään vaihtovaatetta! No, onneksi minulla oli mukanani housut, jotka sopivat aika mukavasti Jarkonkin ylle. :D Laukku on nyt löytynyt ja kaikki kunnossa.

Ensimmäinen asia, joka iski kovaa, kun astuimme Dar es Salaamin lentokentältä ulos, oli kuumuus. Seisova, kuuma ja kostea ilma sai todellakin heittämään aiemmin mainitsemani neulepaidan vauhdilla pois. :) Auton mittari näytti  +30 astetta vaikka oli myöhäinen ilta. Toinen asia, joka erotti selvästi Suomesta, oli ihmisten paljous säkkipimeillä kadunvarsilla. Joka puolella paloi nuotioita ja suuria joukkoja miehiä istuskeli maassa. Juuri kukaan ei käyttänyt moottoripyöräillessä kypärää, vaikka vauhtia riitti. Osa ajoneuvoista oli myös täysin pimeitä, joten niitä oli vaikea erottaa ennen kuin oli ihan (liiankin) lähellä. Muutenkin liikenne on sekavaa eikä sääntöjä juuri ole. Tai ainakaan niitä ei noudateta.

Kun pääsimme hotelliimme, jossa vietimme muutaman yön ennen siirtymistä Dodomaan, auton luokse tuli vanhahko mies kivääri selässä. Hän oli yhtä musta kuin ympäröivä yö ja ilmeensä jokseenkin tuima. Mies oli hotellin vartija. Tilanne oli eriskummallinen tottumattomalle, mutta täällä on monessa paikassa aseistautuneet vartijat portilla. So get used to it. Aamulla heräsimme kukon kiekumiseen ja kirkkaaseen auringonpaisteeseen. Ikkunasta näkyi Intian valtameri. Vuorovesi teki siitä mielenkiintoisen. Ensin meri näkyi kaukana horisontissa ja yhtä-äkkiä se olikin tullut lähelle! Ja taas myöhemmin meri pakeni kauas ja jätti veneet rutikuivalle paljaalle maalle.

Automatka Dar es Salaamista Dodomaan kesti noin 8 tuntia tauko mukaan laskien. Matkanvarrella näkyi monenmoista vilskettä. Asuinpaikkamme Dodomassa on mukavan oloinen. Sain jo ilon ja kunnian osallistua pihapiirimme ladyjen treenaustuntiin. Hiki vaan virtasi kun nostelimme vesipulloja suuntaan jos toiseen ja teimme hyppyjä tuolien päälle. Lämpöä on päivisin semmoiset 33 astetta. Pojat (ja toki myös vanhemmat) ovat olleet innoissaan uima-altaasta, josta voi hakea viilennystä paahteeseen. Iloa on riittänyt myös mitä hienoimman värisistä gekkoliskoista, jotka kiipeilevät seinillä. :) Malariahyttysten vuoksi sänkyjen yllä on pidettävä verkkokatosta, joten saan nukkua oikein prinsessavuoteessa. ;) Ja tuo taivas - oi, tähdet näkyvät niin kirkkaina täällä!

Muutaman päivän päästä matkustamme Morogoroon, joka on kaupunki tässä matkan varrella Dodoman ja Dar es Salaamin välissä. Vietämme siellä useamman kuukauden opiskellen swahilin kieltä. Kuten ystävämme Tansaniassa ennen tänne tuloamme meille kertoivat, yleisimmät sanat mitä kuulee sanottavan, ovat "karibuni" = tervetuloa, "asante"= kiitos,  "jambo"= tervehdys ja "habari"= uutinen/mitä kuuluu?

Mitäs sinne Suomeen kuuluu? Laitan kuvia täältä heti kun saan kamerayhteydet kuntoon ja ehdin kuvaamaan. Voikaa hyvin!