Sähköä ilmassa?

Sähköä, sähköä, sähköä! Sitä on ilmassa! Vai onko?

Tansaniassa noin yleisesti ottaen ei, sillä moneen paikkaan ei ole vedetty sähkölinjoja laisinkaan tai sitten sen käyttö on liian kallista.  Jos on varaa, sähköä voi ostaa prepaidina. Vähän niinkuin Suomessa puhelimeen arvoa. Täällä muuten mennään puhelimellakin aina prepaidilla. Lähikioskilta saa ostettua arvan näköisiä raaputuskortteja, joilla voi ladata puhelimeen arvoa.1000 shillingin lappusella saa raaputettua kännykkään noin 50 sentin edestä arvoa. Tuolla summalla saa hyvin hoidettua päivän puhelut ja tekstiviestit - sitten raaputus alkaa taas alusta. Raaputuspinnan alta paljastuu pitkä numerosarja, johon soitetaan, ja sitten raha kilahtaa puhelintilille. Arvatkaa vaan montako kerta noin kymmennumeroisen numerosarjan joku luku menee väärin ja puhelu epäonnistuu.Tai sitten palvelussa sattuu olemaan jotain häikkää ja prosessi katkeaa ennen kuin pääset loppuun asti. ;)





Mutta siitä sähköstä...Vaikka sähköä olisi ostanut, sitä ei välttämättä saa. Valtion sähkö nimittäin pätkii toisinaan pahasti. Varsinkin tiettyinä vuodenaikoina sähkökatkot voivat olla jokapäiväisiä. Pullat voivat jäädä uuniin seuraavan päivän sähköä odottamaan tai raportin kirjoittaminen läppärillä kesken kun akku loppuu eikä lataaminen onnistu. Monen monta kertaa myös toimistolla on pöytätietokone mennyt yllättäin pimeäksi ja työskentelyyn tullut luova tauko. Kun palasimme kesälomalta Suomesta, Kilimanjaron lentokentällä meni sähköt passijonossa ollessamme. Koska huone oli täynnä turisteja, joukossa kuului äänekäs "wou"- kohahdus kun äkkiä tuli säkkipimeää. Paikalliset taas ovat niin tottuneet sähkökatkoihin, että toimet jatkuvat kaikkialla yleensä normaaleina vaikka sähköt menevät (lentokentällä on generaattori, joka napsahtaa päälle jos tulee sähkökatko, joten valot palautuivat Kilimanjarolle pian eikä passeja tarvinnut tarkastaa taskulampun valossa ;) )

Meidän talo saa energiansa auringosta. Aurinkopaneelien keräämä energia riittää jääkaapin ja pakastelokeron kylmänä pitoon, laitteiden lataamiseen, valoihin, lyhyisiin mikroaaltouunin käyttöhetkiin ja kahvinkeittoon - päiväsaikaan ja aurinkoisella ilmalla. Aamuvarhaisella, rikkonaisen yön jälkeen väsyneenä keittöön raahustavan on turha kuvitella napsauttavansa kahvinkeitintä päälle, siihen ei sähkö riitä vaikka kuinka suu napsaisi. Espressopannulla  voi toki kahvin tehdä, kun keittää veden kaasuhellan avulla. Meidän kahvi kasvaa muuten tuossa lähipellolla. Käydään ostamassa kahvipavut sieltä suoraan ja jauhetaan kahviksi. :) 

Kello 16 jälkeen (yleensä Jarkko huutaa) kaikki lataaminen seis! Muuten sähkö loppuu yön aikana, kun jääkaappi ja pakastelokero vievät läpi yön kuitenkin sähköä. Pimeällä ei myöskään ole suotavaa pitää montaa valoa palamassa samaan aikaan. Turhat valot siis huoneista pois. Sadekausi on erityisen haastavaa aikaa, koska silloin aurinko näyttäytyy vain lyhyitä aikoja, eivätkä aurinkopaneelit saa energiaa.

Uuni on sellainen energiasyöppö, että sen käyttämiseen ei aurinkoenergiamme riitä edes pilvettömänä päivänä. Jos haluan vaikkapa paistaa uunissa makaronilaatikkoa (kyllä, tuo perisuomalainen kotiruoka maistuu myös täällä), käyn ensin nykäisemässä naapuritalon piharakennuksessa sijaitsevan pienen generaattorin päälle. Tämä on toisinaan haastavaa, kun on yksin kotona, ja toisessa kädessä on kannettava bensakanisteria (rautainen ja täytenä julmetun painava) ja toisella keikkuu vauva. Generaatorikopin luona tuntuu myös kerta toisensa jälkeen pesivän satoja ampiaisia. Generaattorin käyttäminen tarkoittaa myös bensan ostamista ja kuljettamista pompputeillä huoltoasemalta. Vaikka ajo olisi kuinka varovaista, auton täyttää aina pökerryttävä bensan tuoksu. Kynnys uunin käyttämiseen on kummasti noussut korkeammaksi kuin Suomessa!

Uunin lisäksi myös pyykinpesukone vaatii useimmiten generaattoria avukseen. Aurinkoisena päivänä saattaa onnistua 40 asteen tunnin pesuohjelma ilman lisävirtaa. Pyykin puhtaustaso ei tuolloin ole kuitenkaan kovin huippua.

Tietokoneiden akut ovat jatkuvasti kovilla, koska virtajohtoa ei voi käyttää illalla. Kun akusta loppuu virta, loppuu myös tietokoneella jökötys. " Älä käytä sitä akkua loppuun" on meillä usein kuultu lause, kun joku käyttää pidempään tietokonetta ja muillakin olisi vielä ruudun ääreen asiaa. :)

Viime viikolla talomme omistaja päätti vetää taloon valtion sähkölinjan ja siirtää talon käyttämään aurinkoenergian sijaan valtion sähköä (aurinkopaneelit ovat hintavia ja hajoilevat). Ehdimmekin jo testata valtion sähköä ja ihmetellä esimerkiksi mahdollisuutta laittaa kännykkä yöksi lataukseen. Tuntui suorastaan vääryydeltä ladata mitään pimeän aikaan! Sisäinen ääneni huusi, ettei niin kertakaikkiin saa tehdä. Hassua, miten nopeasti ihminen tottuu tiettyihin toimintaperiaatteisiin, ja niiden muuttaminen vie aikansa.Sama juttu Suomessa vieraillessa - Tansanian tavat jäävät aina päälle.

Kauaa emme ehtineet valtion sähköä maistella, kun tuli takapakkia. Valtion sähkö tulee nimittäin ilmeisesti tälle kylälle niin alhaisena, ettei se riitä isompien laitteiden toimintaan. Kyläläiset valmistavat yleensä ruoan nuotiolla. Jääkaappi ja pakastelokero eivät tällä sähköllä pysy päällä, kahvinkeitto jää kesken, uunin käytöstä voi vain haaveilla ja mikroaaltouuni käy kuin hidastetussa filmissä -  ruoan pysyessä silti kylmänä. Tämä ratkaisu ei siis toimi, tai vaatii ainakin vielä paljon hiomista. Erilaisilla stabilisaattori-generaattori-aurinkoenergia-valtion sähkö  -yhdistelmillä homma voidaan vielä saada pelittämään. Ehkä. Nähtäväksi jää. Jään mielenkiinnolla seuraamaan.

Kun sähköä riittää taas uuniin (ja kirjoittajassakin on virtaa), laitetaan korvapuustit paistumaan ja nautitaan tuoreen kahvin kera. Aijai. Arjen pieniä suuria - eikä itsestään selviä - iloja. :)

Energistä viikonloppua kaikille! :)

Ps. Piti kirjoittaa lyhyesti, mutta näköjään taas asiaa tuli enempikin. :)

Hiljaa hyvä tulee?

Tervehdys!

Onpa mukavaa olla taas täällä. Blogissa nimittäin. Viimeksi kun tänne kirjoittelin, kuvittelin blogin jäävän vain pienelle kesätauolle, mutta hups vaan tuo "pieni" tauko venyikin yli 2 vuoden mittaiseksi! Väliin on mahtunut mm. uuden työn aloittaminen, muutto Dodomasta Arushaan ja uuden perheenjäsenen syntymä. Työ ja arjen pyöritys ovat imaisseet pyörteisiinsä eikä aikaa kirjoittelulle ole jäänyt. Kiire - se on itse keksittyä, sanotaan. Mutta hoppu tuntuu aina olevan. Myös täällä Tansaniassa, jossa asiat tapahtuvat verkkaisesti. Ai että ottaa päähän kun virkailija käy papereita läpi kaikessa rauhassa tai kaupan kassa näpyttelee yksisormijärjestelmällä koodeja ja hintoja koneelle ja itse vilkuilet kelloa hermostuneesti. Tekisi mieli sihahtaa, että voisitko pikkuisen nopeammin hoitaa tämän kun olisi jo riennettävä eteenpäin. Valkoisella naisella olisi KIIRE! Kiire sinne ja kiire tänne. Kiire saa kuitenkin odottaa, sillä vielä otetaan kassan toiveesta yhteiskuva vauvan kanssa.

Valkoisella naisella oli myös kiire saada korjattua kodin ikkunalasi, jonka poika rikkoi lämätessään jääkiekon siitä läpi (kyllä, makuuhuoneen kivilattia toimittaa oikein hyvin jään virkaa!). Pyysin korjaajaa tulemaan pian ja hän lupasikin tulla heti seuraavana päivänä.  Jes! Hieno homma! (Ei ole vielä näkynyt. Lasi meni rikki toukokuussa. :D )

Valkoinen nainen kiirehtii usein kylän läpi koululle niin että kuiva hiekkamaa pöllyää maasturin alla. Hän on laskenut tarkkaan minuutit. Ainut, että matkan varrelle sattuu tietenkin monta lehmää, vuohta, poikittain olevaa kuorma-autoa sekä unisia tiellä lojuvia koiria. Siinä meni laskelmat pieleen. Tuosta eteenpäin maasto-auto käyskentelee samaan tahtiin kuin pitkiä häntiä ja sarvia heilutteleva karja. On pakko hidastaa tahtia.

Koulumatkalla ruuhkaa tiellä. Nutipäät ovat löytäneet hyvän varjopaikan ja pitää melkein käydä pyllystä työntämässä, että liikkuvat mihinkään. :) Taustalla Mount Meru. 

Hidastaminen elämässä muutenkin kuin karjan takamusten pakottaessa on aika hyvä juttu. Ei toki liika hidastaminen sillä onhan asioiden hoiduttava ja maailman pyörittävä. Mutta ei ole pakko olla koko ajan tehokas. Tehokkuutta on oikeastaan olla välillä hidas ja vähän vetelä.

"Haraka haraka haina baraka" - "kiire, kiire, ei siunausta" -siinä on viisautensa. Ei juosta elämää läpi ja tohoteta onnemme ohi! :)

Ps. Koska elämä nyt joka tapauksessa on aika hektistä kaikilla, ajattelin tehdä uusista blogipostauksistani sopivan lyhyitä. Pieniä välähdyksiä meidän arjesta ja havainnoista täällä Tansaniassa. Ajattelin myös kertoa millaista on meidän vauva-arki kehitysmaassa, kun siitä on tullut toiveita. :) Tästä se lähtee -pikkuhiljaa!


Sopivan verkkaista viikkoa kaikille! ;)


Koulureitti illalla kohti kotia ajaessa. Karjakin on mennyt suojiinsa yölevolle. Ehkä pientä vuohen kellon kilkatusta voi vielä jostain kuulua.