Hiljaa hyvä tulee?

Tervehdys!

Onpa mukavaa olla taas täällä. Blogissa nimittäin. Viimeksi kun tänne kirjoittelin, kuvittelin blogin jäävän vain pienelle kesätauolle, mutta hups vaan tuo "pieni" tauko venyikin yli 2 vuoden mittaiseksi! Väliin on mahtunut mm. uuden työn aloittaminen, muutto Dodomasta Arushaan ja uuden perheenjäsenen syntymä. Työ ja arjen pyöritys ovat imaisseet pyörteisiinsä eikä aikaa kirjoittelulle ole jäänyt. Kiire - se on itse keksittyä, sanotaan. Mutta hoppu tuntuu aina olevan. Myös täällä Tansaniassa, jossa asiat tapahtuvat verkkaisesti. Ai että ottaa päähän kun virkailija käy papereita läpi kaikessa rauhassa tai kaupan kassa näpyttelee yksisormijärjestelmällä koodeja ja hintoja koneelle ja itse vilkuilet kelloa hermostuneesti. Tekisi mieli sihahtaa, että voisitko pikkuisen nopeammin hoitaa tämän kun olisi jo riennettävä eteenpäin. Valkoisella naisella olisi KIIRE! Kiire sinne ja kiire tänne. Kiire saa kuitenkin odottaa, sillä vielä otetaan kassan toiveesta yhteiskuva vauvan kanssa.

Valkoisella naisella oli myös kiire saada korjattua kodin ikkunalasi, jonka poika rikkoi lämätessään jääkiekon siitä läpi (kyllä, makuuhuoneen kivilattia toimittaa oikein hyvin jään virkaa!). Pyysin korjaajaa tulemaan pian ja hän lupasikin tulla heti seuraavana päivänä.  Jes! Hieno homma! (Ei ole vielä näkynyt. Lasi meni rikki toukokuussa. :D )

Valkoinen nainen kiirehtii usein kylän läpi koululle niin että kuiva hiekkamaa pöllyää maasturin alla. Hän on laskenut tarkkaan minuutit. Ainut, että matkan varrelle sattuu tietenkin monta lehmää, vuohta, poikittain olevaa kuorma-autoa sekä unisia tiellä lojuvia koiria. Siinä meni laskelmat pieleen. Tuosta eteenpäin maasto-auto käyskentelee samaan tahtiin kuin pitkiä häntiä ja sarvia heilutteleva karja. On pakko hidastaa tahtia.

Koulumatkalla ruuhkaa tiellä. Nutipäät ovat löytäneet hyvän varjopaikan ja pitää melkein käydä pyllystä työntämässä, että liikkuvat mihinkään. :) Taustalla Mount Meru. 

Hidastaminen elämässä muutenkin kuin karjan takamusten pakottaessa on aika hyvä juttu. Ei toki liika hidastaminen sillä onhan asioiden hoiduttava ja maailman pyörittävä. Mutta ei ole pakko olla koko ajan tehokas. Tehokkuutta on oikeastaan olla välillä hidas ja vähän vetelä.

"Haraka haraka haina baraka" - "kiire, kiire, ei siunausta" -siinä on viisautensa. Ei juosta elämää läpi ja tohoteta onnemme ohi! :)

Ps. Koska elämä nyt joka tapauksessa on aika hektistä kaikilla, ajattelin tehdä uusista blogipostauksistani sopivan lyhyitä. Pieniä välähdyksiä meidän arjesta ja havainnoista täällä Tansaniassa. Ajattelin myös kertoa millaista on meidän vauva-arki kehitysmaassa, kun siitä on tullut toiveita. :) Tästä se lähtee -pikkuhiljaa!


Sopivan verkkaista viikkoa kaikille! ;)


Koulureitti illalla kohti kotia ajaessa. Karjakin on mennyt suojiinsa yölevolle. Ehkä pientä vuohen kellon kilkatusta voi vielä jostain kuulua.