Mä tahtoo veivaa veivaa

Santa Claus is coming to town! Niin ainakin pauhasivat ravintolan stereot viikonloppuna kun käytiin ulkona syömässä. Se on hyvä se, koska pojat ovat huolissaan siitä, tuleeko joulupukki käymään myös Tansaniassa. Pohdittiin, että ei hän ainakaan paksussa nutussa ja parrassa voi tulla tai hän läkähtyy. Varmaan sitten shortseissa ja t-paidassa ja lyhyellä kesäparralla. :) Ei kyllä uskoisi, että kohta on joulukuu.  Ollaan tässä kovasti yritetty miettiä missä viettäisimme joulun. Kielikouluun saapui pari päivää sitten joukko ruotsalaisia nuoria naisia,jotka aikovat mennä jouluna Dodomaan ja siellä jäätelöbaariin lukemaan jouluevankeliumin. Sen lähemmäs lunta ja joulutunnelmaa kun ei heidän mukaansa täällä pääse. :D

Ei mutta nyt vähän puhetta rahasta! Tiesittekö, että Tansanian rahayksikkö on shillinki? Yksi euro on noin 2000 shillinkiä. Täällä siis pyöritellään isoja summia, jotka kuitenkin ovat euroissa vähäpätöisiä. Nostin juuri pankkiautomaatista 400 000 shillinkiä eli 200 euroa. Aikamoinen setelinippu!! Puhumattakaan, jos täytyy tehdä suurempia hankintoja, ja nostaa moninkertaisesti tuo summa. Siinä onkin sitten säkillinen seteleitä kannettava muina naisina kaupungilla. :D Hinnat ovat muuten täällä jänniä. Jotkin asiat maksavat todella vähän verrattuna Suomeen, ja toiset taas huomattavasti enemmän. Moni meille ihan arkinen asia on täällä luksustuote, ja siksi hintava. Esimerkiksi ihan perusmuropaketti maksaa kaupassa euroiksi käännettynä 7,5 euroa!! Mutta sitten taas 0,5 litran coca-colapullo maksaa täällä vain 0,4 euroa. 

10 000 shillinkiä eli noin 5 euroa

Täällä riippuu aina päivästä mitä ruokaa kaupasta milloinkin saa. Joskun löytyy lihaa, joskus ei. Joskus kauppaan on tullut jotain erikoisempaa tuotetta, jota saa harvoin, ja silloin siihen kannattaa tarttua hanakasti. Jos törmää katukauppiaaseen, jolla on pirteän näköisiä banaaneja, kannattaa napata ihmeessä mukaan. Toista tilaisuutta ei ehkä saa vähään aikaan. Ravintoloissa on vähän sama meininki. Ensin mietit aikasi mitä ottaisit, päädyt johonkin hyvältä kuulostavaan vaihtoehtoon ja teet tilauksen. Sitten sinulle ilmoitetaankin ,että kyseistä ruokalajia ei löydy. No miksi ihmeessä se sitten on listassa!? No, valitset kakkosvaihtoehdon, mutta ei löydy sitäkään. Eipäs siinä sitten mitään. Otetaan sitten sitä mitä löytyy.

Afrikassa mikään ei ole niin justiinsa.  Täällä saa kuulemma olla töistä pois sen takia, että väsyttää. Kysymykseen ”mitä kuuluu?”  vastataan aina ”hyvää”. Vaikka ei olisi kotia, ei yhtään ruokaa, ei yhtään vettä, ei yhtään ystävää. Silti kuuluu hyvää. Ihmisellä on kuulemma asiat hyvin jos hän vain on hengissä. Voisihan hän yhtälailla olla kuollutkin. Niinkuin valittaminen, myös kiirehtiminen on turhaa. Sanonta kuuluukin ”haraka haraka haina baraka” eli kiire kiire ei siunausta. Hyviä periaatteita, mutta välillä myöskin hermoon käyviä. Tiedättehän...” hoidetaan, hoidetaan”, mutta sitten ei kuitenkaan hoideta tai hoidetaan viikon päästä. Tässä ympäristössä on länsimaalaisena vaikea tasapainoilla sen kysymyksen kanssa, onko itsellä aihetta valittaa. Jotenkin tuntuu väärältä jurputtaa edes itsekseen ruoan mauttomuudesta, suihkun toimimattomuudesta tai tilojen pienuudesta, kun tietää, että monella muulla asiat ovat paljon huonommin. Kuitenkin on kai luonnollista, että kun on tottunut tiettyyn elintasoon ja asioiden toimivuuteen, niiden menettäminen ei ole mutkatonta. Esimerkkinä  se, että sänkyni patjassa todennäköisesti majailee joitain öttiäisiä, jotka nakertavat minua yöllä, ja patja on niin kulunut, että lonkka puutuu painuessaan sängyn puurakenteita vasten. Antaako aihetta valitukseen? Antaako aihetta vaatia uutta patjaa? Vai olisi hyvä vain todeta ”tällaista se täällä on” ja sopeutua? Eihän toisilla ole sänkyä ollenkaan. Hmmm.

Ymmärrettävästi tämän veden juominen ei ole hyväksi

Tarttuvaa ilonpitoa kirkossa :)

Asioilla on monta puolta. Täällä on ylipäätään pulaa aika monesta asiasta. Tällä hetkellä vesivarat ovat vähissä kun on ollut niin kuumaa ja kuivaa pitkään. Ja koska sähkö tuotetaan täällä vesivoimalla, myös sähkö on vähissä. Sähköä halutaan säästää ja sen vuoksi sähköt ovat poikki ainakin kahtena päivänä viikossa - toisinaan joka päivä. Tosin olen kuullut myös teorioita siitä, miksi sähköä ei jaeta vaikka sitä olisi. Välillä myös vedentulo katkaistaan. Se onkin mukavaa, jos on shampoot päässä eikä vettä tulekaan ollenkaan. :D Entäs sitten  iltatoimien tekeminen taskulampun valossa malariahyttysiä väistellen? Osa teistä tietää, että tykkään ”mä tahtoo veivaa, veivaa” –biisistä. No, täällä on kyllä saanut veivata – nimittäin taskulamppua, jotta siihen tulee virtaa. Itse asiassa kirjoitan tätä nyt pilkkopimeässä moskiittoverkon alla. Hiki valuu, vaikka äsken kävin jonkimoisessa suihkussa. Ilman kosteusprosentti on tänään ollut 94. Yöstä tulee kuuma ja hikinen, sillä tuuletin ei toimi ilman sähköä.Onko siellä kotimaassa kylmää?  Kuulin, että kova tuuli aiheutti sielläkin jokin aika sitten paikoin sähkökatkoja.

Ei mutta mähän lupasin raportoida teille viikonloppuna olleista masai-markkinoista.Onnistuin  hillitsemään itseni enkä ostanut lehmää enkä mitään muutakaan eläväistä. :D Sen sijaan mukaan tarttui masai-kepit, yksi hame ja yksi hamekangas. Olin ylpeä itsestäni kun onnistuin tinkimään hameen hyvään hintaan. J Markkinat olivat hieno kokemus. Paljon, paljon, paljon masaita. Hiekkakenttä oli ihan täynnä jalkoja ja sorkkia. Ihmiset ja karja siis sulassa sekamelskassa. Poikia (ja vähän äitiäkin) tosin kauhistuttivat köysissä riippuvat nyljetyt vuohenruhot. Lisäksi nuotioilla käristyvistä lihoista nousi silmiä kirvelevä ja keuhkoihin käyvä savu. Aurinko porotti niin kuumasti, että avosandaaleissa kulkiessa tuntui kuin varpaat olisivat tulessa. Ostosten ja ihmettelyn lomassa pääsimme pieneen majaan maistelemaan lehmää, hodareita ja virvokkeita.  Kyllä maistui hyvältä!

Kwaherini eli bye bye!

Antakaahan kuulua itsestänne. Janoan tietoa siitä mitä TEILLE sinne kuuluu!