Tansanian taivaalla: Ilmakuoppia ja hymykuoppia

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Itsenäisyyspäivän kunniaksi aion pukeutua sinivalkoisiin, laittaa hiukset hienosti, sytyttää kynttilän, syödä kunnon pihviruoan punaviinin kanssa ja laulaa Karjala-aiheisia lauluja (enkä tarkoita sitä olutta. ;) ) Pitäisiköhän vielä heiluttaa siniristilippua cruiserin ikkunasta? :) Ihanaa juhlia Suomea!

Odotan viikonloppua siitäkin syystä, että silloin meidän pitäisi päästä katsomaan leijonia, norsuja, kirahveja ja muita Afrikan eläjiä. Wau! Voin jo kuvitella miten pojat ovat intoa ja ihmetystä täynnä. :) Toivon mukaan olen terve siihen mennessä, sillä tulehdus kurkussa on kaatoi minutkin petiin. Kuume oli korkea pari päivää, mutta nyt olo on ollut jo parempi. Olo on kyllä ollut noissa kuumetiloissa aika pöljä. Ensin palelee, vaikka lämpöä ympärillä on n. +30 astetta, ja seuraavassa hetkessä, kuumelääkkeen ottamisen jälkeen, kaataa hikeä aivan älyttömästi. Siis TODELLA älyttömästi. Täällä tuo kuumeen nousu on siitäkin syystä todella inhoittavaa, että aina on syytä epäillä pahinta eli malariaa. Aina on syytä tehdä testi, mutta sen luotettavuudesta ei ole varmuutta, sillä parasiitit voivat piileskellä tai näytteen analysoija voi olla kokematon tai huonosti koulutettu. Onkin hyvä tehdä useampi testi vähän eri aikaan. Aika sekoittavaa - etenkin jos testien tulokset eroavat toisistaan.

Minulla oli muuten mielenkiintoinen matka klinikalle testaukseen. Eräs ihana suomalainen lähettituttumme tuli hakemaan minua autolla klinikalle, mutta hänen autonsa hajosi pihaan. Ei auttanut kuin soittaa taksi. Taksin piti kiirehtiä, koska klinikka oli menossa kiinni. Kuljettaa teki työtä käskettyä ja ajoi kyllä semmoista vauhtia kuoppaisilla, mutkaisilla hiekkateillä, että hiekka vain pöllysi ja kukot juoksivat tieltä henkensä edestä karkuun. :) Kun pääsin klinikalle, näytteenottaja tervehti minua iloisesti hokien " mama Jeremia" (= Jeremiaksen äiti). Olimme tavanneet vain kerran aiemmin, mutta hän oli yhtä hymyä. Sitten tuo mies tarttui minua kädestä ja kävelimme käsi kädessä, kättä iloisesti eteen taakse heilutellen, pitkää käytävää aina testauspaikalle asti. Hän ei oikein ymmärtänyt englantia, enkä minä swahilia, mutta yritimme silti keskustella. Joka välissä hän hymyili iloisesti ja toisteli " mama Jeremia" ja "nafurahi" (=minä iloitsen). Harvoinpa Suomessa näin lämmintä vastaanottoa on laboratorioon mennessä. :)

Masai-klinikan synnytysosasto

No, se sairastelusta. Viime viikonloppuna teimme matkan rannikolle Dar es Salaamiin. Dar es Salaamhan on täällä kaupunki, johon tehdään ostosmatkoja, sillä se on suuri, siellä on ostoskeskuksia, ja sieltä saa paljon sellaista tavaraa, mitä ei muualta saa, tai ne saa sieltä halvemmalla. Me menimme itse asiassa tutustumaan Darin, niin kuin Dar es Salaamia kutsutaan, sairaalaan, mutta siinä ohessa oli hyvä käydä myös vähän pyörähtämässä ostoksilla. Automatka Dariin kesti 6 tuntia. Periaatteessa matkan taittaa neljässä tunnissa, mutta Darissa oli sen sortin ruuhkakaaos, että aikaa meni enemmän. Takaisin matkasimme caravan-koneella! Mutta siitä enemmän kohta. Nyt nimittäin kerron vähän Darista. Ensinnäkin oli ihmeellistä nähdä täällä citymarketin tyylinen kauppa! Siis niin suuri ja niin paljon tuotteita! Dodomassa kun suurinkin ruokakauppa on r-kioskia pienempi. Ja Morogorossakin kaupat ovat vain jonkin verran ärrää suurempia. Toiseksi vielä ihmeellisempää oli nähdä ostoskeskus! Ja siellä jouluisia koristeluita. Siellä oli jopa joulupukki! Vai oliko se tonttu? :D Vähän erilaisen näköinen hän oli verrattuna suomalaiseen, aitoon ja oikeaan, valkopartaan, vanhaan ukkiin, mutta kiva yllätys. Pukki kierteli siellä ympäriinsä ja tervehti lapsia. Arvatkaa olivatko pojat innoissaan!? :)

Darista löytyi ehta sauna! Emme päässeet testaamaan löylyjä.

Shoppailun lomassa käväisimme Intian valtameren rannalla. Oiiih. Siellä oli ihanaa. Ihan tyhjä biitsi täynnä vaaleaa hiekkaa. Tai oli siellä hassuja rapuja seurana. Ne sukelsivat hiekkaan tekemiinsä reikiin, kun niitä lähestyi. Ja sitten ne taas yhtä-äkkiä kurkkivat minua, kun istahdin hiekalle, ja käännyin katsomaan taakseni. Mikä vapauden tunne. Ja horisontissa seilasivat suuret rahtilaivat. Siellä ne meidänkin tynnyrit jossain matkaavat meitä kohti. Jostain syystä päässä alkoi soida Taiskan
"Mombasa". :)

Dar es Salaamiin on avattu lähiaikoina käsittääkseni Tansanian ensimmäinen KFC eli Kentucky Fried Chicken. Kysehän on amerikkalaisesta pikaruokaketjusta. Löysimme myös Subwayn, jonka patongit kyllä maistuivat äärettömän hyviltä. Spicy italian, nam! Niin se vaan länsimaalaisuus puskee tännekin, oli se sitten hyvä tai huono asia.

Ihan lähiaikoina on avattu myös reittilento välillä Dar es Salaam - Morogoro. Lento tapahtuu Cessna 208 Caravan- lentokoneella eli koneella, jossa on paikat noin 15 matkustajalle. Koneessa oli tällä lennolla meidän lisäksemme vain lentäjä (onneksi ;) ) ja yksi matkustaja. Lentäjä ei käyttänyt ollenkaan kuulokkeita, mikä sai kyllä minut huolestumaan hänen kuulonsa puolensa. Desibelit ovat kuitenkin korkeat, ja jos tuota tekee työkseen, se ei voi olla vaikuttamatta kuuloon. Hänellä oli kyllä kuulokkeet olemassa, mutta ei korvilla. Kyllä rehellisesti sanoa, että vähän hirvitti nousta lentoon. Minulla oli vähän ennakkoluuloja afrikkalaisesta lentoyhtiöstä. Mutta lentäjä oli kokenut ja lensi rennosti ja varmalla otteella. Suoraan läpi pilvien. Aina kun mentiin pilveen, kone teki pomppuja niin että vatsasta otti. Poikia nauratti ihan kamalasti. Kuin Linnanmäellä olisi ollut.

Kaikin puolin lento meni hyvin ja olimme tyytyväisiä. Kun laskeuduimme maahan, ja kävelimme laskeutumisalueelta pois, meitä vastassa oli viereisten talojen asukkaita. Lapset vilkuttivat aidan takaa ja huutelivat nauraen " karibuni", "welcome". Ja meitä hakemaan tulleen auton ympärille kerääntyi väkeä ihmettelemään niin konetta kuin meitäkin. Kumpikohan oli suurempi ihme? :) Kun astuin esiin pensaiden takaa, kuulin, kuinka nuoret naiset supattivat kikatellen " there she comes", "there she comes". Hi hi hi hiiiii. Ja kun olin mennyt heidän ohitseen, he kikattivat vielä enemmän. Olikohan mulla tukka huonosti? ;) Ja lapset vilkuttivat auton vieressä aivan äärettömän aurinkoisina. Isompi nosti pienempää, jotta tämä pystyi paremmi vilkuttamaan, kun automme lähti peruuttamaan pois. "Bye, bye", he huusivat kuorossa. Wau! Mikä vastaanotto tuollakin!!

Odotan samanlaista vastaanottoa kun tulen joskus käymään Suomessa. He hee. :D Onkin kyllä tosi hauskaa nähdä ihmisiä pitkästä aikaa sitten joskus. Että kyllä veikkaan, että kohtaamiset ovat yhtä riemullisia. :)