sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Safaria, käärmeitä ja kokkausta kera kärpästen




I want to live like animals, careless and free like animals. I want to run through the jungle the wind in my hear and the sand at my feet...Oh yes. Viikonloppuna pääsimme näkemään ihania Afrikan eläimiä. Teimme nimittäin safarin läheiseen Mikumin kansallispuistoon. Tuntui ihan epätodelliselta ajatella, että eläimet ovat todellakin luonnollisessa elinympäristössään ja täysin vapaina emmekä ole missään eläintarhassa. Wau. Komeita ilmestyksiä kyllä kerta kaikkiaan. Pakko päästä toisenkin kerran ihmettelemään silmästä silmään kirahveja, virtahepoja, norsuja, krokotiileja, seeproja ym. Leijona jäi vielä bongaamatta, vaikkakin päässä soi lähtiessä: ”Leijonaa mä metsästän, aion saada suuren, enkä pelkää ollenkaan...”. Leijonat taisivat olla päivälevolla tai jossain reissussa, koska niistä ei näkynyt viiksikarvaakaan. Jarkko kyllä yritti niitä houkutella huutelemalla bussin ikkunasta ” kis kis kis kiiiiiis” :D. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, joten tässä kuvaesitys joistakin vastaan tulleista tallaajista:










Käväisimme myös käärmepuistossa tutustumassa Tansanian yleisiin (myrkyllisiin) käärmeisiin. Vitsit meillä on kyllä rohkea poika. Jeremias nimittäin otti tuosta vaan käteensä käärmeen, jota hänelle tarjottiin paijailtavaksi. Hyi olkoon. Minä en kyllä tuollaisen niljakkeen kanssa halua lähempää tuttavuutta tehdä. Kuulimme, että joidenkin täällä yleisten käärmeiden puremat aiheuttavat tuskallisen äkkikuoleman, ja että jotkut käärmeet voivat jahdata tunninkin ihmistä! Ymmärsinköhän oikein? Huh! Me olemme nähneet luonnossa tähän asti vain yhden käärmeen. Sellaisen mustavalkoisen tosi pitkän ja laihan. Siinä se nieli sisiliskoa meidän edessämme polulla.




Kieliopinnot sujuvat ihan hyvin. Minulle on aika helppoa oppia kielioppi, mutta sanojen muistaminen on vaikeampaa. Varsinainen juttelu ei siis oikein vielä onnistu paikallisten kanssa. Mutta ehkä pikkuhiljaa hiipien se sieltä tulee. Perustervehdykset ym. ovat jo jotenkuten hallinnassa. Päivän opiskelut vievät kyllä sen verran mehuja, ettei illalla jaksa enää miettiä kieltä. Silloin sitä mieluummin pelailee jalkapalloa, lentopalloa tai koripalloa tai käy vain kävelemässä. Tai sitten ihan vaan makoilee ja syö vaahtokarkkeja. :) Ei yhtään huonompi homma sekään. ;)


Kielikoulussa on kyllä tosi mukavaa porukkaa. Sekä opettajat että opiskelijat ovat mahtavia tyyppejä. On ollut mielenkiintoista tutustua eri kansalaisuuksiin ja persooniin. Opiskelijoita on tähän asti ollut Koreasta, Italiasta, Ruotsista, Englannista, Pohjois-Amerikasta ja Saksasta. Ruotsalaiset ovat ilahduttaneet meitä Santa Lucia -kulkueella ja korealaiset ovat aina hassuttelemasssa, nipistelemässä poikia poskista, taputtamassa ja huutamassa hurraa-huutoja. ”Bingwa, bingwa, bingwa, he huutavat nauraen. Se tarkoittaa mestaria. Saksalaiset ovat jakaneet kanssamme perhe-elämän ilot ja surut ja italialainen miekkonen valaisee hersyvällä naurullaan ja huumorillaan pimeänkin päivän. Ihan loistava tyyppi! Tansanialaiset taas jallittavat meitä jalkapallossa, heittävät ohittaessaan ylävitosta ja nauravat hyväntahtoisesti kielivirheillemme.

Yhtenä iltana me opiskelijat saimme tehtävän valmistaa jokainen oman kotimaan ruokaa koko porukalle. Kaikki häärivät keittiössä ja tunnelma oli iloinen. Keittiö täyttyi kärpäsistä, naurusta, ilon kiljahduksista ja tsemppaushuudoista. Ja oi mitä herkkuja syntyikään! Kaikki olivat samaa mieltä siitä, mitä ruokaa kukaan EI SAA valmistaa: riisiä ja papuja. :D On tainnut kaikille tulla jo yliannostus niistä. :) Ruokailun alkaessa kaikilla oli lautaset kukkuroillaan ruokaa ja lisää haettiin. :) Pisteenä iin päälle ruotsalaiset olivat valmistaneet jälkiruoaksi kookospalleroita. Nam!










Täällä sitä vaan pelataan jalkapalloa ja hikoillaan auringossa vaikka jouluun on enää niin vähän aikaa. Hassua. Tansaniassa aika vähän mikään muistuttaa joulusta, mutta jonkinmoista joulua täälläkin yritetään rakentaa. Mutta siitä enemmän seuraavassa postauksessa. Toivotan teille oikein ihanaa jouluun valmistautumisen aikaa! Muistakaa, että kyllä se joulu tulee vähemmälläkin rekvisiitalla, joten keskitytään rehkimisen sijasta nauttimiseen! :)

 Näihin tunnelmiin: 


1 kommentti:

  1. Oi, kuulostaa teidän kuulumiset ihanan ilon ja lämmön täyteisiltä! :) ja sitähän se joulunaika parhaimmillaan on, lämmintä tunnelmaa <3 se tuo joulumielen, vaikka ei lunta olisikaan maassa.
    Ja wau, miten mahtavia kuvia eläimistä!

    Terkuin, Johanna

    VastaaPoista