I want to live like animals, careless
and free like animals. I want to run through the jungle the wind in my hear and the sand at my feet...Oh yes. Viikonloppuna pääsimme näkemään
ihania Afrikan eläimiä. Teimme nimittäin safarin läheiseen
Mikumin kansallispuistoon. Tuntui ihan epätodelliselta ajatella,
että eläimet ovat todellakin luonnollisessa elinympäristössään
ja täysin vapaina emmekä ole missään eläintarhassa. Wau. Komeita
ilmestyksiä kyllä kerta kaikkiaan. Pakko päästä toisenkin kerran
ihmettelemään silmästä silmään kirahveja, virtahepoja, norsuja,
krokotiileja, seeproja ym. Leijona jäi vielä bongaamatta,
vaikkakin päässä soi lähtiessä: ”Leijonaa mä metsästän,
aion saada suuren, enkä pelkää ollenkaan...”. Leijonat taisivat
olla päivälevolla tai jossain reissussa, koska niistä ei näkynyt
viiksikarvaakaan. Jarkko kyllä yritti niitä houkutella huutelemalla
bussin ikkunasta ” kis kis kis kiiiiiis” :D. Kuvat kertovat
enemmän kuin tuhat sanaa, joten tässä kuvaesitys joistakin vastaan
tulleista tallaajista:
Käväisimme myös käärmepuistossa tutustumassa Tansanian yleisiin (myrkyllisiin) käärmeisiin. Vitsit meillä on kyllä rohkea poika.
Jeremias nimittäin otti tuosta vaan käteensä käärmeen, jota hänelle
tarjottiin paijailtavaksi. Hyi olkoon. Minä en kyllä tuollaisen niljakkeen
kanssa halua lähempää tuttavuutta tehdä. Kuulimme, että joidenkin täällä yleisten käärmeiden puremat
aiheuttavat tuskallisen äkkikuoleman, ja että jotkut käärmeet
voivat jahdata tunninkin ihmistä! Ymmärsinköhän oikein? Huh! Me
olemme nähneet luonnossa tähän asti vain yhden käärmeen.
Sellaisen mustavalkoisen tosi pitkän ja laihan. Siinä se nieli
sisiliskoa meidän edessämme polulla.
Kieliopinnot sujuvat ihan hyvin.
Minulle on aika helppoa oppia kielioppi, mutta sanojen muistaminen on
vaikeampaa. Varsinainen juttelu ei siis oikein vielä onnistu
paikallisten kanssa. Mutta ehkä pikkuhiljaa hiipien se sieltä
tulee. Perustervehdykset ym. ovat jo jotenkuten hallinnassa. Päivän
opiskelut vievät kyllä sen verran mehuja, ettei illalla jaksa enää
miettiä kieltä. Silloin sitä mieluummin pelailee jalkapalloa,
lentopalloa tai koripalloa tai käy vain kävelemässä. Tai sitten
ihan vaan makoilee ja syö vaahtokarkkeja. :) Ei yhtään huonompi
homma sekään. ;)
Näihin tunnelmiin:
Kielikoulussa on kyllä tosi mukavaa
porukkaa. Sekä opettajat että opiskelijat ovat mahtavia
tyyppejä. On ollut mielenkiintoista tutustua eri kansalaisuuksiin ja
persooniin. Opiskelijoita on tähän asti ollut Koreasta, Italiasta,
Ruotsista, Englannista, Pohjois-Amerikasta ja Saksasta. Ruotsalaiset
ovat ilahduttaneet meitä Santa Lucia -kulkueella ja korealaiset ovat
aina hassuttelemasssa, nipistelemässä poikia poskista, taputtamassa
ja huutamassa hurraa-huutoja. ”Bingwa, bingwa, bingwa, he huutavat
nauraen. Se tarkoittaa mestaria. Saksalaiset ovat
jakaneet kanssamme perhe-elämän ilot ja surut ja italialainen
miekkonen valaisee hersyvällä naurullaan ja huumorillaan pimeänkin
päivän. Ihan loistava tyyppi! Tansanialaiset taas jallittavat meitä jalkapallossa,
heittävät ohittaessaan ylävitosta ja nauravat hyväntahtoisesti
kielivirheillemme.
Yhtenä iltana me opiskelijat saimme
tehtävän valmistaa jokainen oman kotimaan ruokaa koko porukalle.
Kaikki häärivät keittiössä ja tunnelma oli iloinen. Keittiö
täyttyi kärpäsistä, naurusta, ilon kiljahduksista ja
tsemppaushuudoista. Ja oi mitä herkkuja syntyikään! Kaikki olivat samaa mieltä siitä, mitä ruokaa kukaan EI SAA valmistaa: riisiä ja papuja. :D On tainnut kaikille tulla jo yliannostus niistä. :) Ruokailun alkaessa kaikilla oli
lautaset kukkuroillaan ruokaa ja lisää haettiin. :) Pisteenä iin päälle ruotsalaiset olivat valmistaneet jälkiruoaksi
kookospalleroita. Nam!
Täällä sitä vaan pelataan
jalkapalloa ja hikoillaan auringossa vaikka jouluun on enää niin
vähän aikaa. Hassua. Tansaniassa aika vähän mikään muistuttaa
joulusta, mutta jonkinmoista joulua täälläkin yritetään
rakentaa. Mutta siitä enemmän seuraavassa postauksessa. Toivotan
teille oikein ihanaa jouluun valmistautumisen aikaa! Muistakaa, että
kyllä se joulu tulee vähemmälläkin rekvisiitalla, joten
keskitytään rehkimisen sijasta nauttimiseen! :)
Oi, kuulostaa teidän kuulumiset ihanan ilon ja lämmön täyteisiltä! :) ja sitähän se joulunaika parhaimmillaan on, lämmintä tunnelmaa <3 se tuo joulumielen, vaikka ei lunta olisikaan maassa.
VastaaPoistaJa wau, miten mahtavia kuvia eläimistä!
Terkuin, Johanna