Joulu tulla jollottaa, banaani kainalossa :)

Ensi viikolla se sitten on – joulu. Suomessa asuville se lienee täysin, ehkä liiankin, selvää. Täällä sen sijaan mangopuut vihannoivat, aurinko porottaa ja kaskaat sirittävät. Joulun merkkejä joutuu oikein etsimällä etsimään. Täällä ei ole katukuvassa kimalteita, jouluvaloja, joulupukkeja eikä mainoksia lahjaideoista. Itseä pitää oikein muistuttaa siitä, että nyt on joulukuu ja talviaika jne. Ihan toista siis kuin Suomessa. Täällä ei paljon joulustressi ja kaupallinen hapatus paina. Toisaalta tuntuu vähän haikealta lukea suomalaisten joulupuuhista. Me olemme täällä kaukana kaikesta ja kaikista.

Maisemia lainatalon pihalta

Heinänpolttoa naapurissa

Soittokunta. Koskaan ei tiedä mitä liikenteessä tulee vastaan

Ihmisillä ei taida täällä olla erityisemmin jouluperinteitä. Ei pukkijuttuja,koristeluita tai mahan täydeltä ruokaa. Eikä varmaan kovin paljon lahjojakaan. Joulu merkitsee täällä Jeesuksen syntymäjuhlaa, ei muuta. Yritin kysellä paikallisilta jouluherkuista ja muista, mutta en saanut ymmärrystä osakseni. Jouluna syödään kuulemma -ylläri ylläri – riisiä, papuja ja lihaa. Ja jälkiruoaksi korkataan ehkä coca-cola. Päätin olla selittämättä Suomen notkuvista pöydistä ja pakettiröykkiöistä kuusen alla. Tänä vuonna meidän joulupöytämme ei kyllä notku ainakaan perinteisistä jouluruoista, koska täällä moiset herkut ovat vieras käsite. Kinkun kävimme eilen hakemassa lihakaupasta. Tai siis pari sellaista porsaankoipea. Ja ajattelin yrittää itse valmistaa porkkanalaatikkoa ja pipareita, jos vain saan ainekset kasaan. Iso JOS.  Kovin rohkaiseva ei ollut ensimmäinen leivontakokemus täällä. Leivoin nimittäin joulutorttuja yhtenä sunnuntaina. Olin samanaikaisesti kuumeessa. Torttusista tuli jotain ihan muuta kuin joulutorttuja.  :D Sekä hillo että taikina maistuivat ihan eriltä kuin Suomessa. Ulkonäkö sentään muistutti totuttua. No, yritystä ainakin oli. :) Paikalliset raaka-aineet ovat erilaisia kuin suomalaiset. Ylipäätään luumuhillon löytyminen oli iso iloinen yllätys, koska paikalliset eivät ymmärtäneet ollenkaan mistä puhuin, kun kyselin hillon perään. Nyt ongelmana on siirapin ja puuroriisin löytäminen.

Adventtipöytä ja "the tortut" :)

                                       

Oli ihanaa saada Suomesta paketti, joka sisälsi mm. Kantolan pipareita. Iso kiitos lähettäjälle!! :) Maistoimme jo yhdet piparit, ja oi että ne maistuivat hyvältä. Kun jokin asia on kortilla, se nousee isoon arvoon. En voinut vain pupeltaa piparia nopeasti ja ohimennen, vaan söin sen hitaasti nautiskellen. Suljin silmäni  ja nuuhkin jouluista tuoksua. :) Nuo tuoksut ovat kyllä iso osa joulun tunnelmaa. Harmi, kun tänä jouluna ei päästä nuuhkimaan joulukuusesta tulvivaa havun ja pihkan tuoksua. Koristelimme kuitenkin pienen rautaisen koristekuusen. Siinä se nököttää nurkassa enkelikynttelikön vieressä ja säteilee meille pientä joulun tuntua. :)

Oi kuusipuu, oi kuusipuu

                                       

Pieni joulupöytä

                           

Kävin torstaina jouluostoksilla kaupungilla. Yritin löytää edes jotain pientä pukinkonttiin. Eipä ole täällä helppo nakki. Leluja on todella vähän myytävänä ja ne pari hassua, mitä löytyy, ovat huonolaatuisen oloisia muovirojuja. Täältä Morogorossa löytää lahjaksi lähinnä värikyniä, vihkoja ja joitakin koriste-esineitä. Eipä siinä sitten...eiväthän ne lahjat tärkeintä ole joulussa, eiväthän? :)

Suurta riemua katukauppiaan myymistä pyöräilijänukeista

Vekkuli  juuri aikeissa piirtää kielikoulun opettajan selkään tussilla

Tansanialaiset kyllä osaavat iloita vähästäkin. Kävimme yhtenä iltana hotellilla syömässä, ja siellä sattui olemaan jokin tapahtuma, koska väkeä oli paljon. Ruokailimme puutarhassa joululaulujen pauhatessa kaiuttimista. Yritin tavoittaa joulutunnelmaa, mutta kyllä trooppinen ilmasto ja maisema ja joululaulut pohjolan asukin silmissä vaan sotivat pahasti keskenään. No, musiikki vaihtuikin vähän ajan päästä vähän jytäävämpään, ja eräs tansanialainen mies aloitti kaveriporukkansa edessä tanssin. En voinut olla nauramatta ääneen, kun tuo hyvinkin isokokoinen mies veivasi siinä lantio keinuen ja peppu heiluen oikein antaumuksella. Hän veti niin sydämen pohjasta nauttien, että tuo ilo tarttui väkisinkin. Suomalainen tarvitsee hämärän tilan ja vähintään 7 olutta ennen kuin rytmi alkaa viedä, mutta afrikkalaiset ne laulavat ja tanssivat ilman häpeää. Ja tanssivat ja laulavatkin todella hyvin! He hee. Pitääpä ottaa vähän oppia. :) Voi sitä iloa! 

Hotellin puutarhaa. Kuvittele tähän taustalle joululaulu. 

Ilo tarttuu hotellilla :)

Levollista, siunattua, iloista ja lämminhenkistä Joulua teille kaikille!

Ps. Meillä on oma joulutonttu! Asustelemme nimittäin joulunajan reissussa olevan ystäväperheen kotona, ja meillä on pihassa vartija. Hän vie aina iltaisin puutarhaan öljylamppuja palamaan. Katselemme iltaisin poikien kanssa ikkunasta, kuinka ”tonttu” siellä taas hiipii pimeässä lyhtyjen kanssa. :D