torstai 26. tammikuuta 2017

Kuvamatka Itä-Afrikan rannikolle, osa 1: Tansanian kuumankostea Tanga



Tervetuloa kuvamatkalle Tansanian Tangan merellisiin tunnelmiin. Kuvien mukana tuulahtaa toivottavasti pieni lämmin henkäys ja auringon tuntu myös sinne ruudun taakse. :)  

Portti rantatalon paahtavan kuumalle rannalle
Ranta on autio lukuunottamatta lukuisia pieniä rapuja, jotka liikkuvat ketterän äänettömästi sivusuunnassa ja pujahtavat sukkelaan hiekan koloihin
Askel Intian valtamereen on kuin  astuisi äärettömään kylpyyn -vesi on todella lämmintä
Laskuveden aikaan merellä voi kävellä kauas horisonttiin veden yltäessä korkeintaan polviin
Meri huuhtoo rantaan kummallista elämää syvyyksistä
Täällä on helppo leikkiä Robinson Crusoeta
Nousuveden aikaan on mukava pulahtaa aaltoihin. Näyttää sitä, että vedessä odottaa jo kaveri (meduusa!) ;)
Meri on huuhtonut rantaan myös tämän epäonnisen kaverin. Otus löytyi kivikosta noin 15 metrin päästä rantaviivasta
Illan tullessa ja veden noustessa puut jäävät veden peittoon - vain latvat jäävät lopulta pinnalle. Iltasella tuntuu, että meri muuttuu uhkaavan ja voimakkaan näköiseksi. Aallot lyövät voimalla rantaan eikä enää erota mitä meri kätkee sisäänsä

lauantai 31. joulukuuta 2016

Miss` jakarandat tuoksuu nyt talvellakin

Joulukuu. Pimeää, kylmää, jäistä ja huuruista – jouluvaloja siellä täällä kaamosta valaisemassa.  Hiljaista ja odottavaa.


Tai sitten  kirkasta, lämmintä, vehreää ja pölyistä – sateen jäljiltä mutaista. Sateiden tuomien hyönteisten korvia huumaavaa siritystä ja lintujen laulua.



Joulunaika on Tansaniassa olosuhteiltaan täysin erilainen kuin Pohjolassa. Kesäisessä maisemassa perinteiseen joulutunnelmaan virittäytyminen on haaste. Etenkin tähän aikaan vuodesta kotimaan ikävä hiipii mieleen. Sydän kaipaa tuimaa pohjoistuulta, huurteisia ikkunoita, höyryävää hengitystä, raikasta pakkasilmaa ja lumen narskunaa kenkien alla (lumi tosin lienee vain haavekuvissa monissa osissa Suomeakin tänä(kin) jouluna). Mielikuvissani juon kuumaa glögiä ja kipitän saunaan nenän punoittaessa ja varpaiden nipistellessä kipakan talvi-illan lenkin jälkeen.

Lunta Kilimanjaron huipulla 1. joulupäivänä
Joulun tuntuun virittävät askareet nousevat tropiikissa entistä suurempaan arvoon.  On myös suuri halu pitää lapset kiinni suomalaisissa jouluperinteissä. Lasten kanssa on  leivottu helteessä pipareita  ” on hanget korkeat nietokset, ja tuimat pohjolan tuuloset” soidessa heleästi  taustalla ja taikinan sulaessa tahmeaksi aurinkoisella pöydällä. Muovinen joulukuusi on viritelty olohuoneeseen kunniapaikalle ikkunan takana komeilevan kärsimyshedelmäpuun kaveriksi. Muutama paketti on kääritty ilmastointiteipillä kiinni, ja tunnelmallisia jouluvaloja viritelty ikkunaan ja takanreunalle.  Myös pari tonttua  ja keinotekoinen luminen havunoksa on ilmestynyt  sohvan kulmalle notkumaan. Vauvakin tietää jo sanan "tonttu" merkityksen. Jouluradiota on kuunneltu sen mitä netti on sallinut. Pikkujouluja on vietetty sekä MAF:n työntekijöiden että Arushan suomalaisten kesken.





Itsenäisyyspäivää juhlimme ylpeinä koristelemalla talon suomenlipuilla ja kynttilöillä, pukeutumalla juhlavasti  ja tanssimalla ”Karjalan kunnaiden” tahtiin. Isänmaan lauluja sisältävä cd-levy on ollut joka vuosi näihin aikoihin ahkerassa käytössä. Autokin sai kunnialiputuksen.  Sinivalkoisena herkkuna söimme virolaista (!) Kalev-mustikkavalkosuklaata – mikä ei tietysti ollut yhtään niin isänmaallista kuin Fazerin sininen, mutta sitä ei ollut. Mieli täyttyi kaihoisasta "ei vettä rantaa rakkaampaa" kaikokaipuusta. Kotimaa on kotimaa vaikka muualla olisikin hyvä olla.


Viikko sitten saimme vielä mahtavan tilaisuuden käydä Keniassa Mombasan rannikolla. Sieltäkin riittäisi paljon kerrottavaa! Voi miten upeaa valkoista hiekkaa ja turkoosia merta silmänkantamattomiin!! Niin kaunista! Saimme sittenkin "valkean joulun"! ;) Jouluyössä kirkasta tähtitaivasta katsellessa ja lampaiden määkimistä kuunnellessa jouluinen olo iski kuin iskikin syvälle.






Nyt tätä kirjoittaessa olemme kotona. Ukkonen jyrisee ja sade kolistelee kattoa. Pian juhlimme vuoden vaihtumista.  Se tarkoittaa saunomista, herkuttelemista ja muutamaa rakettia ihan perheen kesken. Täällä ei paljon pauketta kuulu. Ilman täyttävät sen sijaan kyläkirkoista kuuluvat kuluneen vuoden kiitoslaulut ja rukoukset tulevaan vuoteen. Uutta vuotta on hyvä lähteä yhdessä kulkemaan. 


                              Onnellista ja Siunattua vuotta 2017 maailman joka kolkkaan! 

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Esteitä kiitotiellä Merugoissa ;)


Pilotti Jarkko Korhonen odottaa sateisessa Merugoissa laskuun pääsyä yllättävien esteiden ilmaantuessa kiitotien läheisyyteen. :)

Kuvaaja:  Kirstein Combrink




Ensimmäinen lentoonlähtö Meseranin Masai-kylästä



Pilotti: Jarkko Korhonen
Kuvaaja: Kirstein Combrink

Ensilaskeutuminen uudelle kiitotielle Meseranin kylään

MAF:n lentokone tulee ensimmäiseen testilaskuun Meseranin Masai-kylään juuri rakentamallemme kiitotielle. Tälle alueelle on tarkoitus aloittaa tammikuusta alkaen evankelioimis- ja sairaanhoitolennot.
 

Pilotti: Jarkko Korhonen
 Kuvaaja: Kirstein Combrink

tiistai 8. marraskuuta 2016

Hiekkaa ja hikeä Arushan ralliajoissa



Guru Nanak Rally


Arushan liepeillä, tiettömillä hiekkasavanneilla, järjestettiin pari viikkoa sitten rallin osakilpailu "Guru Nakak rally", jossa hiekka pöllysi ja moottorit huusivat. Nimeksi olisi mielestäni sopinut myös "Guru Pirita", sillä (ihan vaatimattomasti todeten) sen verran gurumaisesti suoriuduin minäkin ajotaipaleesta rallipaikalle. ;) Rallitapahtumiin ajo on täällä kahdella tavalla mielenkiintoista - ensinnäkin ajo-ohjeet lähtöpaikalle ovat tyyliin " käänny päätieltä vasemmalle ja aja 15 km hiekka-aavikolla kunnes saavut kohteeseen". Kylttejä ei ole missään. Toiseksi reitti rallipaikalle voi olla täynnä syvään sukeltavia monttuja, jyrkkiä nousuja montusta, isoja, teräviä kiviä (rengasrikon riski on suuri), paksua irtohiekkaa ja korkealle nousevaa hiekkapöllyä.Ajo autiolla hiekka-aavikolla - keskellä ei mitään- tuntuu jotenkin epätodellista.

Masai-kylä "keskellä ei mitään"
Ajaessani rallin lähtöpaikalle, sydän veti muutaman ylimääräisen lyönnin ja voltin, kun yhtä-äkkiä samaa tietä vastaan kaahasi kisaava ralliauto! .Rallireittiä ei ole täällä mitenkään suljettu yleisöltä tai edes laitettu varoituskylttejä mahdollisista vastaan- tai perääntulevista kisaajista. Siviiliauto voi siis ajaa keskellä rallia tietämättään. (Väistin sivuun ja ralliauto hurahti ohi peittäen meidät hiekkapilveen.)

"Vumbi" eli hiekkapölly tunkeutuu autoon ovista ja ikkunoista
Pomppuisan taipaleen jälkeen kisapaikka löytyi, ja pääsimme nauttimaan hienoista kiihdytyksistä ja moottorien jyrinästä. Suurin osa rallikansasta oli paikallisia, kisaamassa taisi olla useampi intialainen. Aurinko porotti kuumasti (lämpöä noin +32 astetta) ja ilma täyttyi hiestä ja pölystä. Kunnon kisatunnelmaa siis! Paahteessa oli mukavaa nauttia donitsia ja kahvia termoksesta. :)

"Dust devil" eli tuulesta muodostuva, korkeuksiin nouseva etenevä hiekkapyörre
Paikalla, jossa ralliautot tekevät U:n mallisen käännöksen, yleisö seisoi suoraan ralliauton ajolinjalla ratanauhan takana! Autot ajoivat siis suoraan yleisöä kohti, ja vaihtoivat suuntaa juuri ennen törmäämistä yleisöön! Huuuh!Me emme toki olleet niin hulluja, että olisimme menneet tuonne kaarteeseen katsomaan, vaan pysyttelimme kauempana sivulla.Suomessahan nuo kaarrepaikat on (ymmärrettävästä syystä) kielletty yleisöltä. Joka kerta kun auto kiihdytti kohti yleisöä, odotin kauhulla hiekkapölyn laskeuduttua, jäikö kukaan alle. Jotkut jopa yrittivät läpsäistä ohittavaa ralliautoa - osalla lapsi sylissään!!


Paluumatka rallin loputtua oli oma seikkailunsa...suuri määrä autoja lähti nimittäin samaan aikaan kohti isoa tietä, ja reitti oli eri kuin mennessä. Maaperä oli niin pehmeää, että alueella ollut jonkin sorttinen hiekkatie suli upottavaksi hiekkalaatikoksi, johon kymmeniä kaksivetoisia autoja jäi jumiin. Lähellä oli, ettemme mekin jumittineet tuonne keskelle ei mitään, mutta nelivetomme jaksoi vetää onneksi loppuun asti, ja pääsimme hikisinä ja hiekkaisina sivistyksen pariin. Kylmä juoma maistui ravintolan terassilla taivaalliselle! :)  Kaiken kaikkiaan haastava, mutta hieno reissu! 



Kuulemisiin taas! Ja lämpimiä terkkuja lumiseen Suomeen ! :)






perjantai 21. lokakuuta 2016

Piikkipalloja nelinkontin väistellen - vauva-arkea Arushassa :)


Terveisiä lämpöisästä Arushasta!

Viimeinkin täällä alkaa tulla lämmin. Koko syksy (tai täällä kevät) on ollut kolea, ja kun talossa on kivilattiat, vain vähän mattoja eikä lainkaan lämmitystä, on villapaidalla ja -sukilla ollut käyttöä. Kuvittelin Arushassa alkavan lämpenemään jo elokuussa, joten en varannut juuri ollenkaan lämmintä vaatetta vauvalle mukaan Suomesta. No eipä lämmennytkään vaan päinvastoin etenkin aamuisin on ollut melkein takki-ilmat. Mukaan varuilta napattu vauvan fleecehaalari on ollut ahkerassa käytössä. Nyt (2 kuukautta suunniteltua myöhemmin) ollaan viimein päästy siirtymään lyhyisiin hihoihin ja kesämekkoihin. 

Tässä viileänä aikana kylmät, kovat kivilattiat ovat olleet ryömivän vauvan kanssa haaste -pienellä ryömijällä kun koko vartalo on painautuneena lattiaan. Nyt tyttö jo konttaa, joten senkin suhteen on helpottanut. Tai no, helpottanut ja helpottanut - vauhtia riittää ja mm. kivisiin portaisiin painellaan sekunnissa! :D

Ulkoa kulkeutuu muuten jatkuvasti niin paljon tomua lattioille, että vauvan vaatteet vaihtavat äkkiä väriä. Muun muassa Suomesta mukanani tuoma iki-ihana keltainen, suloisen valkoisen  pitsikauluksen omaava (nätti, mutta ei täällä kovin käytännöllinen) paita muuttui muutamassa minuutissa rinnuksista mustaksi. 

 Lattialta voi myös löytyä kivoja ylläreitä (vaikka naposteltavaksi!) - esimerkiksi kuolleita pieniä gekkoliskoja (kiipeilevät seinillä ja joskus putoilevat kuolleina maahan). Tarkkana saas siis olla - niinkuin nyt tietysti yleensäkin pienten konttajien kanssa. :)
 
Ollaan aloitettu ulkoilemaan vähän puutarhassa aamupäivien ratoksi (oman portin ulkopuolella liikkuminen on täällä hyvin rajoitettua, siitä enemmän joskus toiste). Ajattelin laittaa pihalle kauniisti viltin ja viltille vähän leluja, joilla tyttö sitten nätisti leikkii. No mitä vielä - eihän typy siinä istunut kuin korkeintaan minuutin ja sitten piti jo päästä tutkimaan jännää ympäristöä. Tottakai, kun suuri maailma odotti! Vähän äitiä hirvitti, kun niin vain mentiin nurmikolla nelinkontin. Ai miksi hirvitti? No kun nurmikolla on siellä täällä vaanimassa erilaisia piikikkäitä kasveja! Semmoisia ilkeitä pienen pieniä palleroita, joissa on ohuenohut piikki, joka kirpaisee ikävästi kun se uppoaa käteen tai jalkaan kevyesti. Ja sitten on semmoisia hehtaarineuloja - vähän niinkuin orapihlajan piikit, mutta vielä isompia ja paksumpia. Mutta taitavasti tyttö näytti nurmikolla pujottelevan ja pistoilta vältyttiin. Välillä polvia nosteltiin ilmaan ja edettiin karhukävelyä. :)

 Puutarhassamme on nyt myös pikkuinen leikkipuisto. Semmoinen perinteinen: vauvakeinu, hiekkalaatikko, liukumäki ja tähystystorni.Tyttö on vähän siellä jo touhuillut. Hiekkaa on ihana valuttaa käsien välissä ja sitä lapataan ämpärin sijaan suuhun. Samanlaista touhua siis kuin Suomessakin. :)

Kun olen kertonut vieväni 7 viikon ikäisen (nyt jo 8kk ikäisen) vauvan Tansaniaan (kehitysmaahan, huh!), olen saanut osakseni laidasta laitaan sekä kauhistelua että innostunutta ihastelua. Tansania on kyllä Suomeen verrattuna erilainen paikka asua ja täällä on paljon puutteita, mutta loppujen lopuksi perus vauva-arki on täällä aika samanlaista kuin Suomessa. Suurimpana erona päivittäisessä toiminnassa sanoisin liikkumisen rajoittuneisuuden, menopaikkojen vähyyden sekä hanaveden likaisuuden.

Arjessa auttaa, kun Suomessa käydessä miettii tarkkaan mitä kaikkea vauva tulee tarvitsemaan vuoden aikana,  ja varaa eri kehitysvaiheisiin tarvittavia juttuja ja arjen apureita mukaan. Täältä ei monia juttuja löydy tai sitten laatu on huono tai hinnat pilvissä.  Mietittävää on paljon. Esimerkiksi elokuussa Suomesta lähtiessäni mietin jo minkälaista ja minkäkokoista vaatetta vauvalle tarvitsee varata 8 kuukauden päähän Suomeen takaisin lennettäessä. Täällä Tansaniassa on silloin lämmintä, mutta Eurooppaan ei voi ihan hellevaatteissa laskeutua! Joulu ja yksivuotissynttäritkin ehtivät tulla ennen seuraavaa reissua Suomeen, joten niihinkin on hyvä varautua etukäteen. Muutaman viikon päästä meille tulee vielä vieraita Suomesta ja samalla saadaan vähän täydennystä varastoihin. Tuliaisiksi on toivottu mm. siirappia ja muuta tuikitarpeellista joulun viettoon.  <3 Ehkäpä sieltä jotain pientä joululahjaakin on tulossa. ;)