Vetämättömiä vessoja ja ihmisiä :)

 Moikka pitkästä aikaa!

Mitä teille kuuluu? Minä kirjoittelen täältä sairasvuoteelta. Jonkinmoiset kummalliset flunssat ovat vaivanneet meitä erityisesti viime viikkoina. Lämpö nousee ja vesikin tekee kipeää niellä. Malarian mahdollisuus on aina syytä sulkea verikokeilla pois, joten klinikkareissuja on kertynyt jokunen. Joka kerta käteen on lyöty antibioottiresepti ja kehotettu välttämään kylmiä juomia. Hmmm. Täällä oppii kyllä arvostamaan suomalaista terveydenhuoltoa. Toisaalta lääkärit ja hoitajat ovat kyllä yleensä hyvin ystävällisiä ja muistavat jopa etunimemme, kun tulemme uudelleen vastaanotolle. Heitin kerran lähtiessäni vitsillä: " We are finnish and we are finished". Tuosta tuli lentävä lause, jonka henkilökunta muistaa aina. :)

Pientä pääsiäisylläriä pojille puutarhassa... :) Kinderin suklaa oli kyllä pahasti kärsinyttä.  Öhöm...siis... arvelisin, en tietenkään ottanut yhtään!!! ;) 

Pojilla riittää vauhtia, ja etenkin Samuelille saa aina silloin tällöin olla laittamassa laastaria pieniin raapaisuihin tai puhaltamassa kuhmuun. Kätevimmäksi kuhmujen hoidossa on osoittautunut jäinen nakkipaketti. Tästä on tullut suorastaan vitsi: "jaahas, hakekaa nakit". Pari päivää sitten Samuel juoksi olohuoneesta vessaan, liukastui ja kolautti päänsä ovenkarmiin. Sen verran pahannäköinen vekki päähän tuli, että se vaati liimausta. Hämmästyksemme oli suuri, kun tuttu (saksalainen) sairaanhoitaja lykkäsi haavaan tavallista kontaktiliimaa! Ajaa kuulemma ihan hyvin asian ja on näissä olosuhteissa usein käytetty aine haavojen paikkailussa. Huh! Kaikkea sitä. Eipä olisi tullut itselle mieleen!

Super glue. Käyttötarkoitus: puu, kumi, muovi, metalli, paperi, nahka...hmmm....

Meillä on täällä kivilattiat, jotka eivät anna armoa sen enempää liukastelijoille kuin putoaville astioillekaan. Täällä ei ole tapana käyttää juuri ollenkaan mattoja. Varmastikin lähinnä kahdesta syystä: ensinnäkin paljas lattia on mukavan viileä helteellä, ja toiseksi ulkoa kulkeutuu sisään niin paljon hiekkaa ja pölyä, että lattioiden lakaisu ja moppaus on helpompaa ilman mattoja ( täällä ei käytetä imureita). Ikävä puoli tässä on se, että kivilattia on todella kova, jos siihen putoaa jotain. En kehtaa edes kertoa miten monta lasia olen onnistunut särkemään! Ja siis ihan vahingossa, en ole mikään pirttihirmu. ;)

Minä ja pojat olemme viettäneet viime aikoina paljon aikaa kotona. Jarkko on ollut lentokoulutuksissa täällä Dodomassa, Dar es Salaamissa ja Ugandassa. He tekivät myös yhden avustuslennon Ugandasta Etelä-Sudaniin. Sillä välin kun Jarkko on lensi Afrikan taivaalla, minä taistelin vetämättömän, yli äyräiden tulvivan vessanpöntön kanssa. Ei oikein ollut välineitä sen avaamiseen ja olin kaiken lisäksi vielä kuumeessa. Työhaastattelussani kysyttiin aikoinaan miten toimisin, jos samanaikaisesti Jarkko olisi lennolla, lapset tärisisivät malariassa ja kylppärissä olisi käärme. Jotenkin muistui nyt tuo kysymys mieleen. Onneksi hätiin tuli paikallinen sankarimies, joka noin vain kursailematta, samalla lauleskellen, työnsi kätensä kyynärpäätä myöten likaveteen ja avasi tukoksen. Lausuin hänelle mitä nöyrimmät kiitokseni ja meinasin huutaa perään: "Karibu tena" (tervetuloa uudestaan), mutta onneksi tajusin ajoissa, että se ei ehkä ollut hyvä lause tuohon kohtaan. :)

Tuliaisia Ugandasta! Afrikkalaiset: sanokaa Fazer, kun haluatte hyvää! :)

Tulvivien vessanpönttöjen ja sairastelujen ohessa olen onneksi nähnyt myös vähän auringonvaloa. Lenkkeily on hauskaa, koska koskaan ei tiedä mitä mielenkiintoista tulee eteen. Yhtenä päivänä olin kompastua kameleonttiin, toisena tiellä lojuvaan peruukkiin. :D Kukahan onneton oli pudottanut tukkansa? Täällähän lähes jokaisella naisella naisella on peruukki tai sitten ihan lyhyt tukka. Kuulin sen vasta oltuani täällä jo jonkin aikaa. Hyvää kampaajaa on vaikea löytää. Kukaan tuntemistani länsimaalaisista naisista ei ole uskaltautunut täällä kampaajantuoliin. Ties millainen siilitukka tai afroletti siitä seuraisi. ;) No, hapsottakoot hiukset miten sattuu, auringon hassun väriseksi värjääminä. Mitäpä tuosta stressaamaan. Suomessa taidan kyllä käväistä kampaajalla. :)

Tervetuloa kampaamoon! Astu peremmälle ja koe elämäsi yllätys. ;)

Vaihtoehtoisesti voit saada uuden ilmeen täällä. :) Kuvassa myös ystävämme Pierre.

Ohitettuani peruukin astuin lenkillä  irtonaisen kanan jalan päälle. Siis en minkään syödyn koiven vaan ihan irrotetun jalan kannuksineen kaikkineen. Hmmm. Eläviä kanojahan näkee tuon tuosta. Niitä on lähes joka pihassa. Ja kukot herättävät jo ennen auringon nousua "ihanan" railakkailla kiekaisuillaan.  Eikö niiden pitäisi kiekua vasta kun valo rupeaa lisääntymään? Nämä antavat aarioitaan jo viiden jälkeen säkkipimeässä!

Osta kana! Yksi kahden hinnalla!

Möö! 

Kanavarkaudet ovat kuulemma yleisiä, mutta jos niistä jää kiinni, tuomio voi olla kova. Lehmiä taitaa olla vaikeampi viedä huomaamatta.Varkautta pidetään täällä hyvin tuomittavana rikoksena.Toiselta varastaminen on täällä niin tuomittavaa, että siitä voi joutua maksamaan jopa hengellään.  Täällä on teiden varsilla paljon pieniä kojuja, joissa myydään esimerkiksi baananeja, puutöitä tai käytettyjä vaatteita. Nämä kojut ovat hyvin alkeellisia; vain pari lautaa ristissä ja repaleinen muovi katoksena - ehkä ei sitäkään. Kojurämän myyntituotteet saattavat tuoda omistajilleen koko elannon, joten ne ovat hyvin tärkeitä. Kuulin, että vain vähän ennen kuin tulimme Dodomaan, yksi mies oli hakattu kuoliaaksi lähelle sijaitsevan vihanneskojun luona, koska hän oli varastanut perunan. Siis perunan!! Hakkaajina toimivat lähistöllä olleet ihmiset, jotka olivat nähneet tapahtuman. Ihmiset eivät luota poliisiin, ja ottavat oikeuden omiin käsiinsä. Silmä silmästä, henki perunasta...

Jonkinlainen koju ehkä tämäkin. Vai onko kyseessä vain päiväunet omassa rauhassa?

Kuulostaa hurjalta, ja sitähän se onkin, mutta pääosin täällä on kuitenkin turvallisen oloista liikkua. Toki pikkuisen jännittää, kun tiellä kävelee vastaan rähjäisiin siviilivaatteisiin pukeutunut mies haulikko olalla. Heitä näkee joskus, mutta he ovat todennäköisesti vain yövuoroon matkalla olevia vartijoita. Tottakai aina on syytä olla varuillaan ja välttää yksinäisiä taipaleita. Yleensä ihmiset ovat ystävällisiä ja iloisia. Olo on aikalailla tervetullut. En ole juuri havainnut rasismia valkoisia kohtaan. Enemminkin valkoinen naama tuntuu avaavan ovia kuin sulkevan niitä. Esimerkiksi lentokentän alueella liikkuminen on vankilaan passituksen uhalla kielletty, mutta oikaisen siitä usein kotiin. Portin vartija ei ole koskaan kysynyt mitään kun kävelen portista sisään. Tervehdin vain häntä iloisesti ja hän vastaa tervehdykseen.

Iltaisin kävellessä korviin kaikuu usein moskeijan joiku ja ilmassa tuoksuu voimakas savu. Joskus tuo roskien poltosta tuleva savu on niin voimakas, että se käy ihan keuhkoihin. Pojatkin köhivät välillä leikkiessään pihalla. Tansanialaiset taitavat hengitellä aika paljon -sanoisin liikaa- savua. Perinteisestihän ruokakin laitetaan nuotiolla, monesti ainakin osittain umpinaisessa tilassa, mikä ei liene pidemmän päälle terveellistä keuhkoille.

Nyt on ollut vähän viileämpää, sellaista reilua pariakymppiä. Se taitaa olla joillekin tansanialaiselle jäätävän kylmää, sillä osa mopoilijoista katsoo aiheelliseksi pitää ajaessa toppatakkia päällä. :D Minä kävelen t-paidassa ja (pitkissä) shortseissa. Iltatuuli tuo mukavaa viilennystä puhaltaessaan kasvoille. Ihan parhaiksi lenkkeilyvaatteiksi ovat osoittautuneet Jarkon t-paidat, koska ne ovat tarpeeksi väljiä ja peittäviä. Täällähän tulisi naisilla olla polvet ja olkapäät peitettyinä eivätkä housut saisi olla liian tiukat ja takapuolen paljastavat. Tällaiseen pukeutumiskoodiin tottuu kyllä äkkiä niin, että tuntee olonsa ihan alastomaksi pienemmissä vaatteissa. Sitä ihan hätkähtää, jos polvi vahingossa vilahtaa. :) Mahdankohan saada Suomessa kulttuurisokin nähdessäni kuuman kesämuodin? :) Mielenkiintoista.

Hoplaa!

Tällaisia hyvinkin arkisia ajatuksia ja kuvia tällä kertaa. :) Ensi kerralla ehkä jotain ihan muuta.

Leppoisia kevätpäiviä!  <3


Ps. Oli muuten lähellä, ettei blogini nimeksi olisi vaihtunut syksyllä etelasudanintaivaalla.blogspot.fi. Mutta siitä ja muista työasioista enemmän myöhemmin. :)