Ihanat lähetit rannalla ;)

Heippa vaan keväiseen Suomeen ja muuallekin maailmaan! :) Täällä Tansaniassakin on välillä ihan Suomen kevään tuntua, kun aurinko nousee, linnut sirkuttavat ja on vähän viileämpää. Mutta auringon noustessa korkeammalle kuumuus iskee jälleen ja silloin on kyllä taas täysi kesä (tai virallisesti syksy!) päällä. Aurinko on niin polttavan kuuma, että paisteessa ei kerta kaikkiaan jaksa olla kuin pieniä hetkiä.  "Jua kali"("aurinko terävä") sanovat paikallisetkin ja hakeutuvat varjoon. 

Erityisen kuumaa ja kosteaa oli kuitenkin Dar es Salaamin edustalla sijaitsevalla Zanzibarin saarella, jossa kävimme Lähetysseuran työntekijäpäivillä. Vaikka ei edes sormea liikauttanut niin hiki virtasi. Suurimman osan ajasta vietimme tosin tehokkaasti ilmastoidussa sisätilassa päivittämässä itse kunkin työkuulumisia, oppimassa uutta ja keräämässä uutta potkua arkeen. Kun kokoushuoneesta astui ulos, olo oli lomareissukoneesta tropiikkiin astuessa. Tiedättehän sen tunteen, kun kuumuus lämähtää vasten kasvoja? :)

Sillä välin kun me kokoustimme, pojat nauttivat toisten suomalaisten lasten seurasta omissa leikeissään. Hauskaa, kun kaveri puhuikin samaa kieltä! :) Oli hienoa päästä koolle muiden suomalaisten työntekijöiden kanssa ja jakaa ajatuksia. Lähetysseuralla on monenlaisia kiintoisia projekteja käynnissä Tansaniassa. Muun muassa Masai-, kummi-, ja vammaistyötä. Pitkästä aikaa sai myös laulaa suomeksi yhdessä muiden kanssa. Aikataulu oli tiivis ja asiaa paljon, mutta toki ehdimme myös vähän mereen ja altaaseen pulahtamaan. :) 

Zanzibarin rannat ovat kauniita. Valkoista hiekkaa silmän kantamattomiin ja kirkas ja ääretön Intian valtameri ympärillä. Nyt on meneillään sadekausi, joten rannat olivat autiot. Eivätpä turistit halua lomaltaan sadetta vaan auringonpaistetta. Yhtenä iltapäivänä, kun olimme uimassa altaassa, taivaalle rupesi kerääntymään sysimustia pilviä. Ihmiset alkoivat nousta altaasta ehtiäkseen karkuun lähestyvää kaatosadetta. Ei mennytkään kuin muutama minuutti, kun vettä tuli kuin saavista kaataen. Minä ja pojat jäimme altaaseen ja nautimme suunnattomasti pisaroiden rummutuksesta altaan pintaan. Ei ainakaan kastumista tarvinnut pelätä. :D Aika huikea tunne!

Meren rannalla kävellessämme melkein ainoat ihmiset, joita kohtasimme, olivat paikalliset myyjät, jotka yrittivät repiä elantoaan tarjoamalla meille melkein mitä vaan. Ensimmäisen puolen tunnin aikana, jonka rannalla vietin, minulle tarjottiin mm. henna-tatuointia, huivia, leikkivenettä, rannekorua, hierontaa, puuesineitä ja hiusten letitystä. :D Kieltäydyin kuitenkin niin itsepintaisesti, että loppuviikon sain jo viettää aikalailla rauhassa. Maassa jonkin aikaa asuneena naurattaa, kun myyjät tarjoavat jotakin "for special prize, just for you" - jotakin, jonka tiedän saavani mistä vaan puolet halvemmalla.  Juu, kyllä, todellakin "special prize", mutta ei ihan positiivisessa mielessä! ;)

Ruoasta mainittakoon, että en ole erityisesti merenelävien ystävä (siis ruokana, muuten kyllä ;) ), mutta voin ylpeydellä todeta, että tuolla tuli maistettua jos minkälaista otusta, kuten kalmaria, rapua ja kaikenmoista kalaa. Itse asiassa en edes tiedä mitä kaikkea lonkeroa tulikaan syötyä. :) Kotikaupunkimme Dodoma on niin kaukana merestä, että siellä ei kalaa tule syötyä oikeastaan koskaan. Otin siis Zanzibarilla kaiken irti nilviäisistä. :)

Merivesi oli muuten tosi lämmintä. Siis oikeasti lämmintä, ei vain viileää. Aalloissa asustaa monenmoista mönkijää, saksiniekkaa ja piikkipalloa. Jarkko kertoi nähneensä rantavedessä merikäärmeen. Huiii! Se on kuulemma äärimmäisen myrkyllinen, mutta väistää kyllä parhaansa mukaan ihmistä. Hyvä niin. Osa meistä kyllä epäili, että Jarkko keksi koko jutun vain saadakseen koko meren omaan käyttöönsä. Heh! ;) 

Ei mutta tässä tunnelmakuvia saarelta. Suolaisia pärskeitä ja hiekkaa varpaiden väliin näin ruudun välityksellä! :)

Dar es Salaamin rannikkoa. Aika tiheää asutusta, sanoisin. :)

Virvoittavat lähteet. On muuten ihan liikaa päällä tohon ilmastoon nähden...

Veden vastustamaton kutsu.

'

Masait ja oppipoika

Katson autiota hiekkarantaa, ajatukseni mun kauas kantaa...

Poikien aarteita merestä. :)

Tämmöisiä otuksia "vaanii" varpaita pinnan alla. Niks naks! ;)

Oi joi, oikaisin hetkeksi riippumattoon. :)

Hopeinen kuu luo merelle siltaa...ei koskaan voisi tulla kai tällaista iltaa...

Romanttista musiikkia tähtitaivaan alla <3

Uusi aamu sarastaa. Jeremias kirmasi jo etsimään simpukoita veden rajasta.

Rantalentopalloilijan unelma.

Kovin tutun oloinen lintu! :)

...Ja meren, taivaan Afrikan....

Mun lemppari, pinkki simpukka ;)

Napataanko vene ja purjehditaan taivaanrantaan?

Herra rapu on lähtenyt aamukävelylle

Okei, yhdet kaupat tein rannalla. Ja ne oli nämä sandaalit. :)

WOOOOOSH! Trooppinen sade ja Samuel. 

Haikean haaveileva Masai viimeisenä aamuna.

Kiitos kaikille tästä keidashetkestä. :) Meillä alkaakin lähikuukausina pakkailut, kun MAF lopettaa toimintansa Dodomassa ja suuntaa resursseja eristyneemmille alueille, joilla kulkuyhteydet ovat heikommat. Dodoman lähialueilla yhteydet ovat vuosien saatossa parantuneet sen verran, että MAF:lle ei ole niin kovaa tarvetta. MAF:n tarkoitushan on keskittyä ns. "high impact" -lentoihin, eli lentoihin, joilla on suuri vaikutus. Näitä ovat kaikkein heikoimmassa asemassa olevien auttaminen ja esimerkiksi kaikkein syrjäisimmissä kylissä asuvien saattaminen sairaanhoidon piiriin. On siis aika siirtyä eteenpäin. Mihin me sitten suuntaamme seuraavaksi, onkin kysymys, johon saamme toivottavasti lähiaikoina vastauksen.

Rauhallista Pääsiäisen aikaa ja iloa kevätauringosta! <3

Kun erämaat puhkeavat kukkaan ja varpaat uppoavat liejuun :)

Vesi. Tuo elämän lähde. Tuletko koskaan miettineeksi millaista olisi, jos jonain päivänä vesi loppuisi? Jos avaisit hanan eikä sieltä tulisikaan mitään. No, peseytyminen olisi varmasti hankalaa, mutta janoosi voisit todennäköisesti helposti mennä ostamaan kaupasta vettä tai muuta virvoketta. Mutta mitä jos se ei olisikaan mahdollista? Jos rahatkin olisivat loppu? Kamala jano. Ei vettä. Ei rahaa. Ehkä joku ystävistäsi auttaisi? Entä jos ei? Joisitko lopulta likavettä, kun olo kävisi sietämättömäksi?

Kova jano saisi ihan varmasti jokaisen juomaan tämänki veden

Meille tulee etuoikeutetusti vesi hanasta. Se on juomakelpoista vasta mentyään läpi tämän suodattimen.

Entä jos olisit maanviljelijä ja hankkisit elantosi kasvattamalla pellollasi maissia. Olisi ollut todella kuivaa jo pitkään. Maa halkeilisi ja maissit kuolisivat päivä päivältä enemmän pystyyn. Ei olisi vettä millä kastella. Kun sato tuhoutuisi, menettäisit kaikki tulosi ja ravintosi. Jos sinulla olisi karjaa, sekin kärsisi kuivuudesta. Tai sitten sataisi ihan liikaa. Peltosi lainehtisi ja karjaa kuolisi tulvissa. Lopputulos olisi sama. Henkesi olisi vaarassa. Niin kasvit, eläimet kuin ihmisetkin ovat hyvin riippuvaisia vedestä. Myös Suomessa. Harvoin sitä vaan tulee ajatelleeksi, koska vesi on itsestäänselvyys emmekä elä Suomessa pellolta suuhun - periaatteella. Vesi tulee putkista eikä siitä ole pulaa. Vettä on varastoissa riittämiin myös viljelysten kasteluun ja muuhun toimintaan, joten sade ei tunnu siunaukselta, ennemminkin kiusalta. Joku ehkä nauttii sateesta, mutta suurinta osaa se taitaa harmittaa. 

Kuivuus tekee tuhojaan

Täällä Tansaniassa sade ei saa aikaan nyrpeitä naamoja vaan naurua ja kiitosta. Kun sadepisaroita rupeaa tippumaan taivaalta, ihmiset riemuitsevat. He suorastaan tanssivat ilosta. Täällä on alueesta riippuen yksi tai kaksi sadekautta vuodessa. Sadekaudella vettä sataa melkein joka päivä. Ei koko päivää, mutta silloin tällöin. Usein myös ukkostaa. Silloin kun on kuivakausi, ei sada oikeastaan koskaan. Juuri nyt on sadekausi menossa. Kun on ukkosta, taivas välkyttää hienoa valoshowtaan muutaman sekunnin välein. Silloin koko taivas valaistuu ja näkymä on todella hieno. Jyrinää ei niinkään kuuluu. Sade kyllä alkaa monesti oikein rytinällä. Ensin taivaalle keräytyy tummia pilviä ja sitten - ZUUUUUUM! Vettä tulee kaatamalla. Ja sitten se taas lakkaa kuin veitsellä leikaten.

Sateet saapuvat!

Sateella on ihmeellinen voima saada luonto heräämään hetkessä eloon. Sadekauden alkaessa maisema muuttuu täysin erilaiseksi kuin mitä se on kuivakautena. Kun ajoimme ensimmäisen kerran Dodomaan, oli kuivakausi. Toista kertaa Dodomaan matkatessamme sadekausi oli alkanut, ja tien varsilla näytti niin erilaiselta, että luulimme eksyneemme reitiltä. Väritön, kuollut maasto oli muuttunut hujauksessa vihreäksi kukoistavaksi kasvillisuudeksi!

Siunatut pisarat

Sade tuo tietysti mukanaan myös ötököitä, kuten tauteja kantavia sääskiä. Jostain syystä myös torakat ovat löytäneet tiensä joka paikkaan. Inhottavia otuksia kertakaikkiaan. Ja sitkeitä ja nopeita. Kylmät väreet kulkevat selkää pitkin kun vain ajatteleekin niitä. Avasin yksi päivä naapurin talossa keittiön laatikon etsien pannulappuja, ja laatikossa tervehtikin suurikokoinen torakka. Uh. Ja saunaa lämmittäessä niitä vilahteli sytykkeiden välissä.

Kaikenmoisia kuoriaisia...

Toukatkin intoutuvat lisääntymään sateessa. Nämä otukset ovat aina sokeita. 

Puutarhamme muuttuu sateella lammikoksi, jossa sammakkokin viihtyy :)

Meidän elantomme ei ole suoranaisesti kiinni veden määrästä, mutta silti minäkin iloitsen ja nautin näistä sateista. Olen onnellinen paikallisten ihmisten puolesta, kun tiedän miten paljon sade heille merkitsee. Lisäksi on mukavaa kuunnella sateen ropinaa kattoa vasten, ja hengitellä raikastunutta ilmaa. Täällä on niin lämmintä, että kastuminenkaan ei haittaa yhtään. Oikestaan on ihan mukavaa antaa sadepisaroiden pudota kasvoille ja vaatteiden liimautua iholle.

Sateenvarjo on täällä harvoin käytetty kapistus

Banaanipuun lehvien suojassa pysyy kuivana :)

WOOOOOOOSH! Tässä sateessa kastuin muutamassa sekunnissa läpimäräksi. :)

Myös pojat ovat tietysti onnellisia, kun pihat täyttyvät mutaisista lammikoista. :) Ai että niissä on ihanaa leikkiä!! Mutavelliä syntyy sateilla hyvin tehokkaasti, koska sade tulee niin rankkana, ettei maa ehdi imeä sitä sisäänsä. Siinä sitten hypitään lätäköiden yli ja tarvotaan sandaalit ja hameenhelmat liejussa. :)

Luonnon oma jalkahoito 

Mutaan jää pikkuiset painaumat eskarilaisen tepastellessa koulutiellä

Sade tuo siis mukanaan monenmoista riemua ja ihmetystä ja on elinehto. Mutta liika on tietysti liikaa. Liiat sateet tuovat nekin ongelmia - vievät jopa siltoja mennessään, niinkuin kävi Dodomasta Morogoroon vievällä tiellä. Tie oli poikki joitakin päiviä. Sadetta olisi hyvä saada tasaisesti ympäri vuotta. Mutta luonnolla on oma kiertokulkussa, johon ihmisen on vaikeaa ja ehkä sopimatontakin puuttua. Sateet tulevat kun ne tulevat. Toivotaan, että ne tulevat silloin, kun niitä kipeimmin tarvitaan.

Iloisia sadepäiviä ihan kaikille! Ja sopivasti vettä! :)

Pitkää istumista, puskia, poliiseja ja polttavaa hiekkaa

Moi!

Onkos kevättä rinnassa? Suomessa taitaa vähän seilata tuo säätila. Luntakin on taas tullut? Täällä on syksy. Ha haa,  ei kyllä siltä tunnu, kun ulkona +30 astetta ja luonto vehreänä. Mutta virallisesti tämä aika luetaan syksyksi. Silloin kun Suomessa on kesä, täällä on talvi. Lämpö putoaa silloin kovin alas, vain noin 24 asteeseen. :D

Me olemme olleet taas tien päällä viime päivinä. Lähdimme Pohjois-Tansaniaan moikkaamaan muita suomalaisia. Tarkemmin sanottuna ajoimme Mwanzaan, Victorianjärven rannalle. Oli kyllä tosi mukavaa nähdä matkalla taas vähän Tansanian vilskettä ja arkea kylissä, tavata muita suomalaisia työntekijöitä, ja päästä myös kauniille rannalle. Victorianjärvi on niin suuri, että sen rannalla tuntuu kuin olisi meren ääressä. :) Hiekka oli polttavan kuumaa ja ihan kamalasti olisi tehnyt mieli pulahtaa uimaan, mutta sitä ei kannata tehdä, koska vedessä on ihon läpi tunkeutuvia matoja. Lisäksi järvi on hyvin saastunut. Teollisuuden ja yhdyskuntien jätteet lasketaan järveen puhdistamattomina. Veden laatu alkaa olla niin huono, ettei siitä pian saaa edes puhdistamalla juomakelpoista. Esimerkiksi Ugandan pääkaupunki Kampala saa juomavetensä Victorianjärvestä, joten ongelmia on tiedossa.

Victorianjärvi. Kovin on vihreää vesi.

Paratiisi? 

Rajatonta riemua rannalla

Tavoittelen vuoden luontokuvaaja-palkintoa ;)

Tirpan varpaat kastuu kohta :)

Vähän isompi tipu, nimittäin Mwanzassa hyvin runsaslukuisena esiintyvä Marabu-haikara

Ajomatka Mwanzaan kestää ilman taukoja jotakuinkin 9 tuntia. Täällä se on ihan semmoinen perusmatka. Suomessa harvoin tulee ajeltua noin pitkiä reissuja yhteen menoon. Täällä ei ole turvallista ajaa pimeällä, joten reissuun lähtiessä on aina laskettava, ehtiikö matkan ajaa valoisana aikana. Matka on aloitettava mahdollisimman varhain aamulla, koska koskaan ei tiedä mitä viivästyksiä tielle sattuu (ja täällä voi odottaa ihan mitä vaan!). On ihan uskomatonta, miten hyvin pojat jaksoivat istua koko päivän aamusta iltaan auton takapenkillä. Ja ilman mitään muuta taukoa kuin pikainen puskassa käynti. Täällä on muuten usein teiden varsilla semmoisia kummallisia piikkipuskia, jotka aina tarraavat hameeseen kiinni, kun menee puskaan kyykkimään. Siinä onkin sitten kiire selvitellä itseään irti, kun rekka tai moottoripyörä lähestyy kovaa vauhtia. Autosta kuuluu vaan huuto: "Ala tulla nyt!" Ja minä huutelen takaisin, että "tullaan tullaan, kunhan pääsen irti". :D

Niin. Voihan sitä näinkin matkustaa...sarvipäät alla ja avara taivas yllä! Ja vauhtia sata.

Tai näin...

Kröhöm. Vissiin sitten näinkin...

Teiden varsilla olevat poliisit ovat ihan oma lukunsa. Täällä on merkattu nopeusrajoitukset tosi epäselvästi. Aina välillä tulee viidenkympin alueita (ihan kesken kaiken satasen alueella), joissa yleensä on poliiseja tutkaamassa nopeuksia. Näissä paikoissa napsahtaa herkästi sakko. Läheskään aina tien reunassa ei kuitenkaan ole ollut mitään rajoitusmerkkiä. Ne on saatettu varastaa, niitä ei ole koskaan ollutkaan, tai sitten (huhujen mukaan) jopa poliisi on saattanut kiskoa niitä irti, jotta autoilijat jäisivät ansaan! Mutta ei auta selitellä, että ei voinut tietää, että alueella pitäisi ajaa viittäkymppiä, sakko tulee kuitenkin. Toisinaan poliisi ehdottaa hyvävelikauppaa, jossa autoilija maksaa pienemmän sakon, mutta ei saa sakosta kuittia. Tämähän tarkoittaa sitä, että poliisi laittaa rahan omaan taskuunsa eikä valtion kassaan. Kyse on lahjonnasta, joten tällaisesta toiminnasta on kieltäydyttävä ja vaadittava, että haluaa maksaa koko sakon ja saada siitä kuitin. Onhan se vähän hassu tilanne, kun poliisi ehdottaa pienempää summaa, ja itse tivaa, että kyllä minä haluan maksaa enemmän. :)

Tie Mwanzaan on todella hyvää asfalttitietä. Matkustaminen on siis kohtuullisen mukavaa. Ajattelin kuitenkin säästää vähän bensaa ja aikaa kiepauttamalla erään kaupungin kohdalla vanhalle oikotielle. Hmmm. No, se olikin sitten vähän kehnompi oikotie. Todellista offroadia. Ha haa, arvatkaa sainko kuulla kunniani reittivalinnasta? :D Onneksi maasturimme selvisi mutaisesta tiestä, kuopista ja lammikoista.

Oikotiellä. Anteeksi, pääsisikö tästä ohi? Asante sana! 

Ookei, ei mitään kiirettä... 

Swoooosh! Ajo lammikkoon ja pärskeet lasiin. Kyllä poikia nauratti. :)

Sillä lailla. Tähänkö tie tyssäsi? Onneksi matka jatkui tästäkin huolimatta.

Heh, tämmöinen pikkuinen väliepisodi matkan varrella. No, vaihtelu virkistää. :) Perillä meitä odotti tällainen komea herra. En ole eläissäni nähnyt yhtä suurta kukkoa!

Suomalaisen perheen lemmikki :)

Enkä myöskään eläissäni ole käynyt tällaisessa saunassa! 

Toisen suomalaisen perheen pihasauna. Päästiin oikein vihdallakin selkää lyömään!! :)

Suomipojat kohtasivat ja olivat intoa täynnä. MUTAAAAAA!!! :)

Nam, saatiin monia suomalaisia herkkuja, kuten omatekoista mansikkahilloa, namuja, kahvia ja herkullista leipää. Ja kaupasta ostettiin mukaan vietäväksi Dodomaan 3 kiloa kaurahiutaleita. :) Niin ja pääsiäismunia (jotka oli muuten ihan törkeän kalliita!) .Mutta niistä vielä ihan hyshys. ;)

Tansanian suurimpiin kaupunkeihin kuuluvan Mwanzan keskustaa...

Keskustan liikenneympyrän maamerkki, vettä sylkevä kala.

Paluumatka sujui mukavasti monia kummallisia ajoneuvoja, virityksiä ja tien kuluttajia ihmetellessä. Autoomme yritettiin muunmuassa kaupitella eläviä kanoja ja kaislahattuja.  Siitähän vasta olisi riemu syntynyt, jos olisimme ottaneet yhden kaakattajan keskipenkille. :D 

Tässä vielä paluumatkalta pari toiveikasta kuvaa: 

Koulutyttöjen riemullista kirmausta kotiin <3

Coca-cola Companyn mainos. Biljoona syytä uskoa Afrikkaan.

Sellaisia mietteitä tällä kertaa. Iso kiitos vieraanvaraisuudesta Mwanzassa asuville suomalaisille! <3. Kuten eräs ystävämme sanoi (niin hassua kuin se onkin), Pohjolan asukki etsii eksoottisessa Tansaniassa pieniä palasia Suomea. Jotain tuttua ja turvallista keskellä kaikkea uutta ja hämmentävää.

Mukavia kevätpäiviä niin Suomeen kuin muuallekin päin maailmaa! :)