Pitkää istumista, puskia, poliiseja ja polttavaa hiekkaa

Moi!

Onkos kevättä rinnassa? Suomessa taitaa vähän seilata tuo säätila. Luntakin on taas tullut? Täällä on syksy. Ha haa,  ei kyllä siltä tunnu, kun ulkona +30 astetta ja luonto vehreänä. Mutta virallisesti tämä aika luetaan syksyksi. Silloin kun Suomessa on kesä, täällä on talvi. Lämpö putoaa silloin kovin alas, vain noin 24 asteeseen. :D

Me olemme olleet taas tien päällä viime päivinä. Lähdimme Pohjois-Tansaniaan moikkaamaan muita suomalaisia. Tarkemmin sanottuna ajoimme Mwanzaan, Victorianjärven rannalle. Oli kyllä tosi mukavaa nähdä matkalla taas vähän Tansanian vilskettä ja arkea kylissä, tavata muita suomalaisia työntekijöitä, ja päästä myös kauniille rannalle. Victorianjärvi on niin suuri, että sen rannalla tuntuu kuin olisi meren ääressä. :) Hiekka oli polttavan kuumaa ja ihan kamalasti olisi tehnyt mieli pulahtaa uimaan, mutta sitä ei kannata tehdä, koska vedessä on ihon läpi tunkeutuvia matoja. Lisäksi järvi on hyvin saastunut. Teollisuuden ja yhdyskuntien jätteet lasketaan järveen puhdistamattomina. Veden laatu alkaa olla niin huono, ettei siitä pian saaa edes puhdistamalla juomakelpoista. Esimerkiksi Ugandan pääkaupunki Kampala saa juomavetensä Victorianjärvestä, joten ongelmia on tiedossa.

Victorianjärvi. Kovin on vihreää vesi.

Paratiisi? 

Rajatonta riemua rannalla

Tavoittelen vuoden luontokuvaaja-palkintoa ;)

Tirpan varpaat kastuu kohta :)

Vähän isompi tipu, nimittäin Mwanzassa hyvin runsaslukuisena esiintyvä Marabu-haikara

Ajomatka Mwanzaan kestää ilman taukoja jotakuinkin 9 tuntia. Täällä se on ihan semmoinen perusmatka. Suomessa harvoin tulee ajeltua noin pitkiä reissuja yhteen menoon. Täällä ei ole turvallista ajaa pimeällä, joten reissuun lähtiessä on aina laskettava, ehtiikö matkan ajaa valoisana aikana. Matka on aloitettava mahdollisimman varhain aamulla, koska koskaan ei tiedä mitä viivästyksiä tielle sattuu (ja täällä voi odottaa ihan mitä vaan!). On ihan uskomatonta, miten hyvin pojat jaksoivat istua koko päivän aamusta iltaan auton takapenkillä. Ja ilman mitään muuta taukoa kuin pikainen puskassa käynti. Täällä on muuten usein teiden varsilla semmoisia kummallisia piikkipuskia, jotka aina tarraavat hameeseen kiinni, kun menee puskaan kyykkimään. Siinä onkin sitten kiire selvitellä itseään irti, kun rekka tai moottoripyörä lähestyy kovaa vauhtia. Autosta kuuluu vaan huuto: "Ala tulla nyt!" Ja minä huutelen takaisin, että "tullaan tullaan, kunhan pääsen irti". :D

Niin. Voihan sitä näinkin matkustaa...sarvipäät alla ja avara taivas yllä! Ja vauhtia sata.

Tai näin...

Kröhöm. Vissiin sitten näinkin...

Teiden varsilla olevat poliisit ovat ihan oma lukunsa. Täällä on merkattu nopeusrajoitukset tosi epäselvästi. Aina välillä tulee viidenkympin alueita (ihan kesken kaiken satasen alueella), joissa yleensä on poliiseja tutkaamassa nopeuksia. Näissä paikoissa napsahtaa herkästi sakko. Läheskään aina tien reunassa ei kuitenkaan ole ollut mitään rajoitusmerkkiä. Ne on saatettu varastaa, niitä ei ole koskaan ollutkaan, tai sitten (huhujen mukaan) jopa poliisi on saattanut kiskoa niitä irti, jotta autoilijat jäisivät ansaan! Mutta ei auta selitellä, että ei voinut tietää, että alueella pitäisi ajaa viittäkymppiä, sakko tulee kuitenkin. Toisinaan poliisi ehdottaa hyvävelikauppaa, jossa autoilija maksaa pienemmän sakon, mutta ei saa sakosta kuittia. Tämähän tarkoittaa sitä, että poliisi laittaa rahan omaan taskuunsa eikä valtion kassaan. Kyse on lahjonnasta, joten tällaisesta toiminnasta on kieltäydyttävä ja vaadittava, että haluaa maksaa koko sakon ja saada siitä kuitin. Onhan se vähän hassu tilanne, kun poliisi ehdottaa pienempää summaa, ja itse tivaa, että kyllä minä haluan maksaa enemmän. :)

Tie Mwanzaan on todella hyvää asfalttitietä. Matkustaminen on siis kohtuullisen mukavaa. Ajattelin kuitenkin säästää vähän bensaa ja aikaa kiepauttamalla erään kaupungin kohdalla vanhalle oikotielle. Hmmm. No, se olikin sitten vähän kehnompi oikotie. Todellista offroadia. Ha haa, arvatkaa sainko kuulla kunniani reittivalinnasta? :D Onneksi maasturimme selvisi mutaisesta tiestä, kuopista ja lammikoista.

Oikotiellä. Anteeksi, pääsisikö tästä ohi? Asante sana! 

Ookei, ei mitään kiirettä... 

Swoooosh! Ajo lammikkoon ja pärskeet lasiin. Kyllä poikia nauratti. :)

Sillä lailla. Tähänkö tie tyssäsi? Onneksi matka jatkui tästäkin huolimatta.

Heh, tämmöinen pikkuinen väliepisodi matkan varrella. No, vaihtelu virkistää. :) Perillä meitä odotti tällainen komea herra. En ole eläissäni nähnyt yhtä suurta kukkoa!

Suomalaisen perheen lemmikki :)

Enkä myöskään eläissäni ole käynyt tällaisessa saunassa! 

Toisen suomalaisen perheen pihasauna. Päästiin oikein vihdallakin selkää lyömään!! :)

Suomipojat kohtasivat ja olivat intoa täynnä. MUTAAAAAA!!! :)

Nam, saatiin monia suomalaisia herkkuja, kuten omatekoista mansikkahilloa, namuja, kahvia ja herkullista leipää. Ja kaupasta ostettiin mukaan vietäväksi Dodomaan 3 kiloa kaurahiutaleita. :) Niin ja pääsiäismunia (jotka oli muuten ihan törkeän kalliita!) .Mutta niistä vielä ihan hyshys. ;)

Tansanian suurimpiin kaupunkeihin kuuluvan Mwanzan keskustaa...

Keskustan liikenneympyrän maamerkki, vettä sylkevä kala.

Paluumatka sujui mukavasti monia kummallisia ajoneuvoja, virityksiä ja tien kuluttajia ihmetellessä. Autoomme yritettiin muunmuassa kaupitella eläviä kanoja ja kaislahattuja.  Siitähän vasta olisi riemu syntynyt, jos olisimme ottaneet yhden kaakattajan keskipenkille. :D 

Tässä vielä paluumatkalta pari toiveikasta kuvaa: 

Koulutyttöjen riemullista kirmausta kotiin <3

Coca-cola Companyn mainos. Biljoona syytä uskoa Afrikkaan.

Sellaisia mietteitä tällä kertaa. Iso kiitos vieraanvaraisuudesta Mwanzassa asuville suomalaisille! <3. Kuten eräs ystävämme sanoi (niin hassua kuin se onkin), Pohjolan asukki etsii eksoottisessa Tansaniassa pieniä palasia Suomea. Jotain tuttua ja turvallista keskellä kaikkea uutta ja hämmentävää.

Mukavia kevätpäiviä niin Suomeen kuin muuallekin päin maailmaa! :)