Tarjoilija, kahvissani on kärpänen...

Moikka!

Terveisiä Arushasta! Palasimme sieltä viikko sitten takaisin Dodomaan. Arushassa oli kyllä tosi viileää. Hrrrrr. Sai olla villasukat jalassa ja neulepaita päällä. Suomessa on varmasti tällä hetkellä  lämpimämpää? Vai eikö? Arushahan on kaupunki siinä Kilimanjaron lähellä. Matkamme varrelle osui myös kaksi muuta Tansanian korkeinta vuorta. Yllätykseksemme näimme myös yhdellä pellolla ison lauman seeproja ja yksinäisen buffalon (tai muun vastaavan härän :) ). Jos aika käy ajellessa pitkäksi, voi lueskella vastaan tulevien bussien tekstejä. Ne ovat usein aika koomisia tilanteeseen nähden. Busseissa on nimittäin usein hyvin hengellisiä lauseita, ja kuitenkin bussit kaahavat kuin hullut ja päätyvät liian usein kumolleen ojaan. Bussin nimi saattaa olla esimerkiksi "Supersiunaus", "Äiti ja lapset", "Jumala on suuri" tai "New York".

Ajaessa saa olla kieli keskellä suuta, sillä tärinäraitoja ja kuoppia riittää 8 tunnin matkalla :)

Evästauko auringonkukkapellossa :)

Arushassa oleskellessamme yövyimme norjalaisten asuttamassa yhteisössä. Vierailumme ajankohtaan sattui juuri 17.5., joka on suuri perustuslain juhlapäivä norjalaisille. Pääsimme mukaan juhliin, ja nautimme oikein kovasti. Tuntui niin kotoisalta, kun niin talojen sisustus, ruoka kuin ihmisetkin henkivät skandinaavisuutta. Räsymattoja, pitsiverhoja, kaksireikäisiä pistokkeita ja valkoisia ikkunalautoja. :) Ihan kuin oma maailmansa keskellä Tansaniaa. Ohjelmassa oli rentoa yhdessäoloa, juhlamarssia, kilpailuja ja tietysti hyvää ruokaa. Yhtenä kilpailunumerona oli purkkien kaato pallolla. Ensin oli lasten vuoro ja sitten aikuisten. Jarkko katseli heittelyä sivusta, mutta päätti sitten lopulta mennä kerran heittämään itsekin. Kukaan ei ollut osunut kunnolla purkkeihin, mutta Jarkko teki heti täyskaadon. Heja Suomi!! :)

Pihapiirissä liehuivat iloisesti Norjan liput

Pikkuneiti Norjan kansallispuvussa <3

Makoisia herkkuja! Sluurps!

Hei ja hoi ja ympäri näin :)

Hauskat juhlat kyllä kaikin puolin. :) Suuri kiitos norjalaisille! Mielenkiintoista oli myös käydä Arushan kulttuurikeskuksessa, jossa esiteltiin tansanialaista taidetta, käsityötä ja historiaa. Todella hienoja puutöitä ja koruja oli näytillä. Ja tauluista olisin voinut ostaa vaikka kuinka monta. Mutta mitkä hinnat! Huh! Kyllä oli sellaiset turistilisät, että oksat pois. Arushassa käy vuosittain hirmuinen määrä matkailijoita eri puolilta maailmaa. Lähistöllä sijaitsevat monet tunnetut luonnonpuistot ja nähtävyydet ja tietysti Kilimanjaron lentokenttä, jonne tehdään Suomestakin lentoja. Tiedättekö muuten mistä erottaa kaupungilla turistin ja maassa asuvan valkoihoisen? Turistit ovat puolialasti. 

Pääsin Arushassa myös poikien kanssa uimaan ja saunomaan. :) Täytyy kyllä sanoa - jopa näin suomalaisena- että vesi oli altaassa KYLMÄÄ!! Paikalliset katsoivat huvittuneina kun laskeuduin kiljuen veteen. :D Tosin he eivät itse uskaltautuneet veteen laisinkaan. Hyisen veden jälkeen oli ihanaa päästä saunaan (jossa luki Finsauna). Pettymyksekseni sauna oli kuitenkin aika mieto, eikä siellä voinut heittää ollenkaan vettä kiukaalle. Väänsin ohjaustaulusta lämmöt täysille, jotta saunaan saatiin vähän kuumuutta. Mutta silti... sauna ilman vedenheittoa kiukaalle on aika löysää kamaa, vai mitä? Saunassa oli kielto alle 18-vuotialle ilman aikuisen valvontaa. Vaarallista puuhaa ilmeisesti. Olen muuten nyt testannut Tansaniassa neljän eri saunan lämmöt. Wau! :)

Tässä vähän kuvia kulttuurikeskuksesta:

Rennosti vaan norsua rapsuttelemaan :)

Arvoisa Mzee eli vanhus

Masai-miehet leijonaa piirittämässä. Krrrrr.

Synkkää historiaa: mustia viedään orjiksi

Auringonlasku majapaikkaan palatessa. Ehdittiin takaisin juuri ennen pimeää

Ajelin Arushasta kotiin ilman Jarkkoa, koska Jarkko lähti toisen pilotin kanssa lentosafarille Masai-alueelle. Jarkko on muutenkin ollut viime aikoina paljon lentämässä ja tutustumassa MAF:n kohdekyliin. Automatka sujui ihan mukavasti hyvien eväiden voimalla. Kummasti tuli takapenkillä hiljaista aina hetkeksi, kun tikkarit olivat suussa. :) Yhdellä levähdystauolla (keskellä asuttamattomia alueita) Jeremias rupesi nostelemaan maasta kiviä ja lohkomaan niitä palasiksi toisia kiviä vasten. Erään kiven nostettuaan hän huusi: "Äiti, tuu kattomaan, täällä on torakka!". Kun menin katsomaan, niin jouduin kauhukseni toteamaan, että "torakka" olikin skorpioni! Ja vielä lajiltaan sellainen, joka on kuulemma kaikkein kivuliain! Pistos saa ulvomaan tuskasta. Huh, miten lähellä nuo pikkusormet olivat tuota otusta! Täällä on kyllä suojelusenkeleille käyttöä!

Pojat keskellä autioita taipaleita kukkulan kuninkaina. Pientä energianpurkua pitkän istumisen jälkeen

Hiekkamaahan hyvin naamioituva vaara

Erilaisia ötököitä täällä kyllä riittää. Niitä on sekä ulkona että sisällä. Naapurimme kertoi, että heillä oli ollut kerran suihkussa skorpioni. Meillä niitä ei ole onneksi näkynyt edes pihalla. Muurahaiset sen sijaan valloittavat ihan joka ruokamurusen ja juomalasin hetkessä. Ne pääsevät muovirasioidenkin sisään ihan käsittämättömän helposti. Muurahaisia löytyy jopa kahvinkeittimen sisältä. Yksi ystävämme tilasi ravintolassa jääkahvin, jossa oli päällä vaalea kermainen kerros. Luulimme, että kerman seassa olleet ruskeat hippuset olivat suklaata tms., mutta lähempi tarkastelu osoittikin hippusten olevan hyönteisten osia -siipiä, jalkoja ja tuntosarvia! Öhöm - tarjoilija, kahvissani on hyönteisiä. Tarjoilija kertoi hyönteisten ilmeisesti päässeen vahingossa sekoittimeen. Nice. 

Moskiittoja on onneksi ollut Dodomassa aika vähän. Sen sijaan erilaisia kuoriaisia ja torakoita kipittää siellä täällä. Yksi kookas kuoriainen tuli jopa sänkyymme. Jarkko ihmetteli nukkumaan käydessä mikä kumma kutittaa reidellä... :D Torakat ovat sitkeitä eivätkä meinaa heittää henkeänsä helpolla. Aina silloin tällöin niitä joutuu kumauttelemaan kymmeniä kertoja harjanvarrella ja suihkuttamaan myrkyllä. En tykkää yhtään nuijia tai kuljetella öttiäisiä, joten onneksi urheat pikkuritarini rientävät usein apuun: "Anna äiti mä hoidan sen". <3  

Torakka, joka leikki kuollutta kylpyhuoneemme lattialla, mutta rupesi siirrettäessä tekemään karatekan liikkeitä

Niin se vaan aika hurahtaa. Suomessakin on jo käsillä kesä ja kärpäset ja paarmat ja hyttyset. Jes. Ei muuta ku makkarat grilliin, vihdalla lyömään, ja sitten kuuntelemaan kuikan huutoa hämärtyvässä kesäillassa. Aaah. <3

Tässä vielä auringonsäteitä päivääsi siltä varalta, että siellä sattuu olemaan pilvistä :)

Kuulemisiin! :)

Vetämättömiä vessoja ja ihmisiä :)

 Moikka pitkästä aikaa!

Mitä teille kuuluu? Minä kirjoittelen täältä sairasvuoteelta. Jonkinmoiset kummalliset flunssat ovat vaivanneet meitä erityisesti viime viikkoina. Lämpö nousee ja vesikin tekee kipeää niellä. Malarian mahdollisuus on aina syytä sulkea verikokeilla pois, joten klinikkareissuja on kertynyt jokunen. Joka kerta käteen on lyöty antibioottiresepti ja kehotettu välttämään kylmiä juomia. Hmmm. Täällä oppii kyllä arvostamaan suomalaista terveydenhuoltoa. Toisaalta lääkärit ja hoitajat ovat kyllä yleensä hyvin ystävällisiä ja muistavat jopa etunimemme, kun tulemme uudelleen vastaanotolle. Heitin kerran lähtiessäni vitsillä: " We are finnish and we are finished". Tuosta tuli lentävä lause, jonka henkilökunta muistaa aina. :)

Pientä pääsiäisylläriä pojille puutarhassa... :) Kinderin suklaa oli kyllä pahasti kärsinyttä.  Öhöm...siis... arvelisin, en tietenkään ottanut yhtään!!! ;) 

Pojilla riittää vauhtia, ja etenkin Samuelille saa aina silloin tällöin olla laittamassa laastaria pieniin raapaisuihin tai puhaltamassa kuhmuun. Kätevimmäksi kuhmujen hoidossa on osoittautunut jäinen nakkipaketti. Tästä on tullut suorastaan vitsi: "jaahas, hakekaa nakit". Pari päivää sitten Samuel juoksi olohuoneesta vessaan, liukastui ja kolautti päänsä ovenkarmiin. Sen verran pahannäköinen vekki päähän tuli, että se vaati liimausta. Hämmästyksemme oli suuri, kun tuttu (saksalainen) sairaanhoitaja lykkäsi haavaan tavallista kontaktiliimaa! Ajaa kuulemma ihan hyvin asian ja on näissä olosuhteissa usein käytetty aine haavojen paikkailussa. Huh! Kaikkea sitä. Eipä olisi tullut itselle mieleen!

Super glue. Käyttötarkoitus: puu, kumi, muovi, metalli, paperi, nahka...hmmm....

Meillä on täällä kivilattiat, jotka eivät anna armoa sen enempää liukastelijoille kuin putoaville astioillekaan. Täällä ei ole tapana käyttää juuri ollenkaan mattoja. Varmastikin lähinnä kahdesta syystä: ensinnäkin paljas lattia on mukavan viileä helteellä, ja toiseksi ulkoa kulkeutuu sisään niin paljon hiekkaa ja pölyä, että lattioiden lakaisu ja moppaus on helpompaa ilman mattoja ( täällä ei käytetä imureita). Ikävä puoli tässä on se, että kivilattia on todella kova, jos siihen putoaa jotain. En kehtaa edes kertoa miten monta lasia olen onnistunut särkemään! Ja siis ihan vahingossa, en ole mikään pirttihirmu. ;)

Minä ja pojat olemme viettäneet viime aikoina paljon aikaa kotona. Jarkko on ollut lentokoulutuksissa täällä Dodomassa, Dar es Salaamissa ja Ugandassa. He tekivät myös yhden avustuslennon Ugandasta Etelä-Sudaniin. Sillä välin kun Jarkko on lensi Afrikan taivaalla, minä taistelin vetämättömän, yli äyräiden tulvivan vessanpöntön kanssa. Ei oikein ollut välineitä sen avaamiseen ja olin kaiken lisäksi vielä kuumeessa. Työhaastattelussani kysyttiin aikoinaan miten toimisin, jos samanaikaisesti Jarkko olisi lennolla, lapset tärisisivät malariassa ja kylppärissä olisi käärme. Jotenkin muistui nyt tuo kysymys mieleen. Onneksi hätiin tuli paikallinen sankarimies, joka noin vain kursailematta, samalla lauleskellen, työnsi kätensä kyynärpäätä myöten likaveteen ja avasi tukoksen. Lausuin hänelle mitä nöyrimmät kiitokseni ja meinasin huutaa perään: "Karibu tena" (tervetuloa uudestaan), mutta onneksi tajusin ajoissa, että se ei ehkä ollut hyvä lause tuohon kohtaan. :)

Tuliaisia Ugandasta! Afrikkalaiset: sanokaa Fazer, kun haluatte hyvää! :)

Tulvivien vessanpönttöjen ja sairastelujen ohessa olen onneksi nähnyt myös vähän auringonvaloa. Lenkkeily on hauskaa, koska koskaan ei tiedä mitä mielenkiintoista tulee eteen. Yhtenä päivänä olin kompastua kameleonttiin, toisena tiellä lojuvaan peruukkiin. :D Kukahan onneton oli pudottanut tukkansa? Täällähän lähes jokaisella naisella naisella on peruukki tai sitten ihan lyhyt tukka. Kuulin sen vasta oltuani täällä jo jonkin aikaa. Hyvää kampaajaa on vaikea löytää. Kukaan tuntemistani länsimaalaisista naisista ei ole uskaltautunut täällä kampaajantuoliin. Ties millainen siilitukka tai afroletti siitä seuraisi. ;) No, hapsottakoot hiukset miten sattuu, auringon hassun väriseksi värjääminä. Mitäpä tuosta stressaamaan. Suomessa taidan kyllä käväistä kampaajalla. :)

Tervetuloa kampaamoon! Astu peremmälle ja koe elämäsi yllätys. ;)

Vaihtoehtoisesti voit saada uuden ilmeen täällä. :) Kuvassa myös ystävämme Pierre.

Ohitettuani peruukin astuin lenkillä  irtonaisen kanan jalan päälle. Siis en minkään syödyn koiven vaan ihan irrotetun jalan kannuksineen kaikkineen. Hmmm. Eläviä kanojahan näkee tuon tuosta. Niitä on lähes joka pihassa. Ja kukot herättävät jo ennen auringon nousua "ihanan" railakkailla kiekaisuillaan.  Eikö niiden pitäisi kiekua vasta kun valo rupeaa lisääntymään? Nämä antavat aarioitaan jo viiden jälkeen säkkipimeässä!

Osta kana! Yksi kahden hinnalla!

Möö! 

Kanavarkaudet ovat kuulemma yleisiä, mutta jos niistä jää kiinni, tuomio voi olla kova. Lehmiä taitaa olla vaikeampi viedä huomaamatta.Varkautta pidetään täällä hyvin tuomittavana rikoksena.Toiselta varastaminen on täällä niin tuomittavaa, että siitä voi joutua maksamaan jopa hengellään.  Täällä on teiden varsilla paljon pieniä kojuja, joissa myydään esimerkiksi baananeja, puutöitä tai käytettyjä vaatteita. Nämä kojut ovat hyvin alkeellisia; vain pari lautaa ristissä ja repaleinen muovi katoksena - ehkä ei sitäkään. Kojurämän myyntituotteet saattavat tuoda omistajilleen koko elannon, joten ne ovat hyvin tärkeitä. Kuulin, että vain vähän ennen kuin tulimme Dodomaan, yksi mies oli hakattu kuoliaaksi lähelle sijaitsevan vihanneskojun luona, koska hän oli varastanut perunan. Siis perunan!! Hakkaajina toimivat lähistöllä olleet ihmiset, jotka olivat nähneet tapahtuman. Ihmiset eivät luota poliisiin, ja ottavat oikeuden omiin käsiinsä. Silmä silmästä, henki perunasta...

Jonkinlainen koju ehkä tämäkin. Vai onko kyseessä vain päiväunet omassa rauhassa?

Kuulostaa hurjalta, ja sitähän se onkin, mutta pääosin täällä on kuitenkin turvallisen oloista liikkua. Toki pikkuisen jännittää, kun tiellä kävelee vastaan rähjäisiin siviilivaatteisiin pukeutunut mies haulikko olalla. Heitä näkee joskus, mutta he ovat todennäköisesti vain yövuoroon matkalla olevia vartijoita. Tottakai aina on syytä olla varuillaan ja välttää yksinäisiä taipaleita. Yleensä ihmiset ovat ystävällisiä ja iloisia. Olo on aikalailla tervetullut. En ole juuri havainnut rasismia valkoisia kohtaan. Enemminkin valkoinen naama tuntuu avaavan ovia kuin sulkevan niitä. Esimerkiksi lentokentän alueella liikkuminen on vankilaan passituksen uhalla kielletty, mutta oikaisen siitä usein kotiin. Portin vartija ei ole koskaan kysynyt mitään kun kävelen portista sisään. Tervehdin vain häntä iloisesti ja hän vastaa tervehdykseen.

Iltaisin kävellessä korviin kaikuu usein moskeijan joiku ja ilmassa tuoksuu voimakas savu. Joskus tuo roskien poltosta tuleva savu on niin voimakas, että se käy ihan keuhkoihin. Pojatkin köhivät välillä leikkiessään pihalla. Tansanialaiset taitavat hengitellä aika paljon -sanoisin liikaa- savua. Perinteisestihän ruokakin laitetaan nuotiolla, monesti ainakin osittain umpinaisessa tilassa, mikä ei liene pidemmän päälle terveellistä keuhkoille.

Nyt on ollut vähän viileämpää, sellaista reilua pariakymppiä. Se taitaa olla joillekin tansanialaiselle jäätävän kylmää, sillä osa mopoilijoista katsoo aiheelliseksi pitää ajaessa toppatakkia päällä. :D Minä kävelen t-paidassa ja (pitkissä) shortseissa. Iltatuuli tuo mukavaa viilennystä puhaltaessaan kasvoille. Ihan parhaiksi lenkkeilyvaatteiksi ovat osoittautuneet Jarkon t-paidat, koska ne ovat tarpeeksi väljiä ja peittäviä. Täällähän tulisi naisilla olla polvet ja olkapäät peitettyinä eivätkä housut saisi olla liian tiukat ja takapuolen paljastavat. Tällaiseen pukeutumiskoodiin tottuu kyllä äkkiä niin, että tuntee olonsa ihan alastomaksi pienemmissä vaatteissa. Sitä ihan hätkähtää, jos polvi vahingossa vilahtaa. :) Mahdankohan saada Suomessa kulttuurisokin nähdessäni kuuman kesämuodin? :) Mielenkiintoista.

Hoplaa!

Tällaisia hyvinkin arkisia ajatuksia ja kuvia tällä kertaa. :) Ensi kerralla ehkä jotain ihan muuta.

Leppoisia kevätpäiviä!  <3


Ps. Oli muuten lähellä, ettei blogini nimeksi olisi vaihtunut syksyllä etelasudanintaivaalla.blogspot.fi. Mutta siitä ja muista työasioista enemmän myöhemmin. :)

Ihanat lähetit rannalla ;)

Heippa vaan keväiseen Suomeen ja muuallekin maailmaan! :) Täällä Tansaniassakin on välillä ihan Suomen kevään tuntua, kun aurinko nousee, linnut sirkuttavat ja on vähän viileämpää. Mutta auringon noustessa korkeammalle kuumuus iskee jälleen ja silloin on kyllä taas täysi kesä (tai virallisesti syksy!) päällä. Aurinko on niin polttavan kuuma, että paisteessa ei kerta kaikkiaan jaksa olla kuin pieniä hetkiä.  "Jua kali"("aurinko terävä") sanovat paikallisetkin ja hakeutuvat varjoon. 

Erityisen kuumaa ja kosteaa oli kuitenkin Dar es Salaamin edustalla sijaitsevalla Zanzibarin saarella, jossa kävimme Lähetysseuran työntekijäpäivillä. Vaikka ei edes sormea liikauttanut niin hiki virtasi. Suurimman osan ajasta vietimme tosin tehokkaasti ilmastoidussa sisätilassa päivittämässä itse kunkin työkuulumisia, oppimassa uutta ja keräämässä uutta potkua arkeen. Kun kokoushuoneesta astui ulos, olo oli lomareissukoneesta tropiikkiin astuessa. Tiedättehän sen tunteen, kun kuumuus lämähtää vasten kasvoja? :)

Sillä välin kun me kokoustimme, pojat nauttivat toisten suomalaisten lasten seurasta omissa leikeissään. Hauskaa, kun kaveri puhuikin samaa kieltä! :) Oli hienoa päästä koolle muiden suomalaisten työntekijöiden kanssa ja jakaa ajatuksia. Lähetysseuralla on monenlaisia kiintoisia projekteja käynnissä Tansaniassa. Muun muassa Masai-, kummi-, ja vammaistyötä. Pitkästä aikaa sai myös laulaa suomeksi yhdessä muiden kanssa. Aikataulu oli tiivis ja asiaa paljon, mutta toki ehdimme myös vähän mereen ja altaaseen pulahtamaan. :) 

Zanzibarin rannat ovat kauniita. Valkoista hiekkaa silmän kantamattomiin ja kirkas ja ääretön Intian valtameri ympärillä. Nyt on meneillään sadekausi, joten rannat olivat autiot. Eivätpä turistit halua lomaltaan sadetta vaan auringonpaistetta. Yhtenä iltapäivänä, kun olimme uimassa altaassa, taivaalle rupesi kerääntymään sysimustia pilviä. Ihmiset alkoivat nousta altaasta ehtiäkseen karkuun lähestyvää kaatosadetta. Ei mennytkään kuin muutama minuutti, kun vettä tuli kuin saavista kaataen. Minä ja pojat jäimme altaaseen ja nautimme suunnattomasti pisaroiden rummutuksesta altaan pintaan. Ei ainakaan kastumista tarvinnut pelätä. :D Aika huikea tunne!

Meren rannalla kävellessämme melkein ainoat ihmiset, joita kohtasimme, olivat paikalliset myyjät, jotka yrittivät repiä elantoaan tarjoamalla meille melkein mitä vaan. Ensimmäisen puolen tunnin aikana, jonka rannalla vietin, minulle tarjottiin mm. henna-tatuointia, huivia, leikkivenettä, rannekorua, hierontaa, puuesineitä ja hiusten letitystä. :D Kieltäydyin kuitenkin niin itsepintaisesti, että loppuviikon sain jo viettää aikalailla rauhassa. Maassa jonkin aikaa asuneena naurattaa, kun myyjät tarjoavat jotakin "for special prize, just for you" - jotakin, jonka tiedän saavani mistä vaan puolet halvemmalla.  Juu, kyllä, todellakin "special prize", mutta ei ihan positiivisessa mielessä! ;)

Ruoasta mainittakoon, että en ole erityisesti merenelävien ystävä (siis ruokana, muuten kyllä ;) ), mutta voin ylpeydellä todeta, että tuolla tuli maistettua jos minkälaista otusta, kuten kalmaria, rapua ja kaikenmoista kalaa. Itse asiassa en edes tiedä mitä kaikkea lonkeroa tulikaan syötyä. :) Kotikaupunkimme Dodoma on niin kaukana merestä, että siellä ei kalaa tule syötyä oikeastaan koskaan. Otin siis Zanzibarilla kaiken irti nilviäisistä. :)

Merivesi oli muuten tosi lämmintä. Siis oikeasti lämmintä, ei vain viileää. Aalloissa asustaa monenmoista mönkijää, saksiniekkaa ja piikkipalloa. Jarkko kertoi nähneensä rantavedessä merikäärmeen. Huiii! Se on kuulemma äärimmäisen myrkyllinen, mutta väistää kyllä parhaansa mukaan ihmistä. Hyvä niin. Osa meistä kyllä epäili, että Jarkko keksi koko jutun vain saadakseen koko meren omaan käyttöönsä. Heh! ;) 

Ei mutta tässä tunnelmakuvia saarelta. Suolaisia pärskeitä ja hiekkaa varpaiden väliin näin ruudun välityksellä! :)

Dar es Salaamin rannikkoa. Aika tiheää asutusta, sanoisin. :)

Virvoittavat lähteet. On muuten ihan liikaa päällä tohon ilmastoon nähden...

Veden vastustamaton kutsu.

'

Masait ja oppipoika

Katson autiota hiekkarantaa, ajatukseni mun kauas kantaa...

Poikien aarteita merestä. :)

Tämmöisiä otuksia "vaanii" varpaita pinnan alla. Niks naks! ;)

Oi joi, oikaisin hetkeksi riippumattoon. :)

Hopeinen kuu luo merelle siltaa...ei koskaan voisi tulla kai tällaista iltaa...

Romanttista musiikkia tähtitaivaan alla <3

Uusi aamu sarastaa. Jeremias kirmasi jo etsimään simpukoita veden rajasta.

Rantalentopalloilijan unelma.

Kovin tutun oloinen lintu! :)

...Ja meren, taivaan Afrikan....

Mun lemppari, pinkki simpukka ;)

Napataanko vene ja purjehditaan taivaanrantaan?

Herra rapu on lähtenyt aamukävelylle

Okei, yhdet kaupat tein rannalla. Ja ne oli nämä sandaalit. :)

WOOOOOSH! Trooppinen sade ja Samuel. 

Haikean haaveileva Masai viimeisenä aamuna.

Kiitos kaikille tästä keidashetkestä. :) Meillä alkaakin lähikuukausina pakkailut, kun MAF lopettaa toimintansa Dodomassa ja suuntaa resursseja eristyneemmille alueille, joilla kulkuyhteydet ovat heikommat. Dodoman lähialueilla yhteydet ovat vuosien saatossa parantuneet sen verran, että MAF:lle ei ole niin kovaa tarvetta. MAF:n tarkoitushan on keskittyä ns. "high impact" -lentoihin, eli lentoihin, joilla on suuri vaikutus. Näitä ovat kaikkein heikoimmassa asemassa olevien auttaminen ja esimerkiksi kaikkein syrjäisimmissä kylissä asuvien saattaminen sairaanhoidon piiriin. On siis aika siirtyä eteenpäin. Mihin me sitten suuntaamme seuraavaksi, onkin kysymys, johon saamme toivottavasti lähiaikoina vastauksen.

Rauhallista Pääsiäisen aikaa ja iloa kevätauringosta! <3

Kun erämaat puhkeavat kukkaan ja varpaat uppoavat liejuun :)

Vesi. Tuo elämän lähde. Tuletko koskaan miettineeksi millaista olisi, jos jonain päivänä vesi loppuisi? Jos avaisit hanan eikä sieltä tulisikaan mitään. No, peseytyminen olisi varmasti hankalaa, mutta janoosi voisit todennäköisesti helposti mennä ostamaan kaupasta vettä tai muuta virvoketta. Mutta mitä jos se ei olisikaan mahdollista? Jos rahatkin olisivat loppu? Kamala jano. Ei vettä. Ei rahaa. Ehkä joku ystävistäsi auttaisi? Entä jos ei? Joisitko lopulta likavettä, kun olo kävisi sietämättömäksi?

Kova jano saisi ihan varmasti jokaisen juomaan tämänki veden

Meille tulee etuoikeutetusti vesi hanasta. Se on juomakelpoista vasta mentyään läpi tämän suodattimen.

Entä jos olisit maanviljelijä ja hankkisit elantosi kasvattamalla pellollasi maissia. Olisi ollut todella kuivaa jo pitkään. Maa halkeilisi ja maissit kuolisivat päivä päivältä enemmän pystyyn. Ei olisi vettä millä kastella. Kun sato tuhoutuisi, menettäisit kaikki tulosi ja ravintosi. Jos sinulla olisi karjaa, sekin kärsisi kuivuudesta. Tai sitten sataisi ihan liikaa. Peltosi lainehtisi ja karjaa kuolisi tulvissa. Lopputulos olisi sama. Henkesi olisi vaarassa. Niin kasvit, eläimet kuin ihmisetkin ovat hyvin riippuvaisia vedestä. Myös Suomessa. Harvoin sitä vaan tulee ajatelleeksi, koska vesi on itsestäänselvyys emmekä elä Suomessa pellolta suuhun - periaatteella. Vesi tulee putkista eikä siitä ole pulaa. Vettä on varastoissa riittämiin myös viljelysten kasteluun ja muuhun toimintaan, joten sade ei tunnu siunaukselta, ennemminkin kiusalta. Joku ehkä nauttii sateesta, mutta suurinta osaa se taitaa harmittaa. 

Kuivuus tekee tuhojaan

Täällä Tansaniassa sade ei saa aikaan nyrpeitä naamoja vaan naurua ja kiitosta. Kun sadepisaroita rupeaa tippumaan taivaalta, ihmiset riemuitsevat. He suorastaan tanssivat ilosta. Täällä on alueesta riippuen yksi tai kaksi sadekautta vuodessa. Sadekaudella vettä sataa melkein joka päivä. Ei koko päivää, mutta silloin tällöin. Usein myös ukkostaa. Silloin kun on kuivakausi, ei sada oikeastaan koskaan. Juuri nyt on sadekausi menossa. Kun on ukkosta, taivas välkyttää hienoa valoshowtaan muutaman sekunnin välein. Silloin koko taivas valaistuu ja näkymä on todella hieno. Jyrinää ei niinkään kuuluu. Sade kyllä alkaa monesti oikein rytinällä. Ensin taivaalle keräytyy tummia pilviä ja sitten - ZUUUUUUM! Vettä tulee kaatamalla. Ja sitten se taas lakkaa kuin veitsellä leikaten.

Sateet saapuvat!

Sateella on ihmeellinen voima saada luonto heräämään hetkessä eloon. Sadekauden alkaessa maisema muuttuu täysin erilaiseksi kuin mitä se on kuivakautena. Kun ajoimme ensimmäisen kerran Dodomaan, oli kuivakausi. Toista kertaa Dodomaan matkatessamme sadekausi oli alkanut, ja tien varsilla näytti niin erilaiselta, että luulimme eksyneemme reitiltä. Väritön, kuollut maasto oli muuttunut hujauksessa vihreäksi kukoistavaksi kasvillisuudeksi!

Siunatut pisarat

Sade tuo tietysti mukanaan myös ötököitä, kuten tauteja kantavia sääskiä. Jostain syystä myös torakat ovat löytäneet tiensä joka paikkaan. Inhottavia otuksia kertakaikkiaan. Ja sitkeitä ja nopeita. Kylmät väreet kulkevat selkää pitkin kun vain ajatteleekin niitä. Avasin yksi päivä naapurin talossa keittiön laatikon etsien pannulappuja, ja laatikossa tervehtikin suurikokoinen torakka. Uh. Ja saunaa lämmittäessä niitä vilahteli sytykkeiden välissä.

Kaikenmoisia kuoriaisia...

Toukatkin intoutuvat lisääntymään sateessa. Nämä otukset ovat aina sokeita. 

Puutarhamme muuttuu sateella lammikoksi, jossa sammakkokin viihtyy :)

Meidän elantomme ei ole suoranaisesti kiinni veden määrästä, mutta silti minäkin iloitsen ja nautin näistä sateista. Olen onnellinen paikallisten ihmisten puolesta, kun tiedän miten paljon sade heille merkitsee. Lisäksi on mukavaa kuunnella sateen ropinaa kattoa vasten, ja hengitellä raikastunutta ilmaa. Täällä on niin lämmintä, että kastuminenkaan ei haittaa yhtään. Oikestaan on ihan mukavaa antaa sadepisaroiden pudota kasvoille ja vaatteiden liimautua iholle.

Sateenvarjo on täällä harvoin käytetty kapistus

Banaanipuun lehvien suojassa pysyy kuivana :)

WOOOOOOOSH! Tässä sateessa kastuin muutamassa sekunnissa läpimäräksi. :)

Myös pojat ovat tietysti onnellisia, kun pihat täyttyvät mutaisista lammikoista. :) Ai että niissä on ihanaa leikkiä!! Mutavelliä syntyy sateilla hyvin tehokkaasti, koska sade tulee niin rankkana, ettei maa ehdi imeä sitä sisäänsä. Siinä sitten hypitään lätäköiden yli ja tarvotaan sandaalit ja hameenhelmat liejussa. :)

Luonnon oma jalkahoito 

Mutaan jää pikkuiset painaumat eskarilaisen tepastellessa koulutiellä

Sade tuo siis mukanaan monenmoista riemua ja ihmetystä ja on elinehto. Mutta liika on tietysti liikaa. Liiat sateet tuovat nekin ongelmia - vievät jopa siltoja mennessään, niinkuin kävi Dodomasta Morogoroon vievällä tiellä. Tie oli poikki joitakin päiviä. Sadetta olisi hyvä saada tasaisesti ympäri vuotta. Mutta luonnolla on oma kiertokulkussa, johon ihmisen on vaikeaa ja ehkä sopimatontakin puuttua. Sateet tulevat kun ne tulevat. Toivotaan, että ne tulevat silloin, kun niitä kipeimmin tarvitaan.

Iloisia sadepäiviä ihan kaikille! Ja sopivasti vettä! :)