Pomppuista kyytiä Arushaan ja avaraan luontoon

Meillä on ollut ilo ja kunnia saada vieraita Suomesta. Vieraamme saapuivat Kilimanjaron lentokentälle, joten lähdimme pitkälle automatkalle heitä vastaan. Matkaa Dodomasta Arushaan (kaupunki, jonka vieressä lentokenttä sijaitsee) tuli reilut 400km, mutta koska tiet ovat sen verran huonokuntoisia ajaa, aikaa meni yli 8 tuntia – ilman taukoja. Keskinopeus matkalla siis huima 50km/h. :) Ajaminen vaatii aikamoista keskittymistä, koska tiessä on yllättäviä isojakin kuoppia, tiet täristävät ja ovat kapeita ja mutkan takana voi odottaa mitä vaan. Monessa kohtaa tie on käytännössä vain yhden kaistan levyinen, joten yllättäen vastaan tulevat ajoneuvot saattavat aiheuttaa pienoisia sydämen rytmihäiriöitä ja nappauksia vatsanpohjassa. Tiellä voi yllättää myös lehmälauma, ihmisjoukko tai vaikkapa paviaaniparvi, niinkuin meidän matkallamme. Vessatauot maastossa omat oma lukunsa. Juuri kun kyykistyt pensaikkoon, puskan takaa ilmestyy Maasai tai lehmipaimen. :D

Matkan alussa vielä hyvällä tiellä

Matkan lopussa- no- ei niin hyvällä tiellä :)

Ajellessamme meille tuntemattomia teitä, meille heräsi jo välillä epäilys, olemmeko oikealla tiellä. Monet kartassa isoksi merkityt tiet olivat nimittäin todellisuudessa pieniä hiekkapolkuja. Ympärillämme oli pelkkää viidakkoa eikä puhelimissa ollut verkkoa. Yhdessä pienessä kylässä vastaan tuli tien katkaiseva puomi. Vielä tottumattomana ajajana rupesi vähän jännittämään mitä on luvassa, kun jouduimme pysäyttämään auton puomin eteen kyläläisten keskelle. Pääsimme kuitenkin jatkamaan matkaa ilman ongelmia. Seuraavaksi vastaan tuli poliisin tiesulku. Muutaman sanan vaihdettuamme selvisimme tästäkin pysähdyksestä eteenpäin. Monen, monen serpentiinitien ja loputtomien kuoppien väistelyiden jälkeen pääsimme perille Arushaan ja syömään hyvät pihvit yöpymispaikassamme. Kyllä kaikilla olikin sudennälkä! Samuelkin haaveili jo matkalla, että hän nappaisi yhden lehmän tien varresta autoon ja söisi sen. :D

Matala majamme ensimmäisessä yöpymispaikassa 

Matkustuspäivää seuraavana aamuna kävimme tutustumassa Suomen Lähetysseuran Arushan toimipisteeseen. Tutustumisen jälkeen menimme ostoksille Arushan keskustassa, koska monia varsin hyödyllisiä asioita ei saa Dodomasta ollenkaan. Ostimme esimerkiksi mikroaaltouunin ja keittiötarvikkeita. Niin ja tietenkin myös aivan välttämättömiä kirjoja, kuten minulle naisten hömppänovelleja ja pojille Hirveä Henri -kirjoja. :D Ostoskierroksen jälkeen jatkoimme matkaa Meru-vuoren juurella olevaan lodgeen, jossa kohtasimme sukulaisemme. Kaikki olivat innoissaan jälleennäkemisestä. Nyt oli aika meidänkin heittäytyä vähän niinkuin turisteiksi ja hengähtää hetki ennen arjen alkamista Dodomassa. Ensi viikolla nimittäin pojilla alkavat Dodomassa koulut ja pian myös Jarkolla Tansanian ilmailulakien opiskelu. Paikalliset ilmailutestit on vielä läpäistävä ennen kuin voi aloittaa lentämisen.

Pojat voisivat asua vedessä :)

Aah, kuuma ilma, kylmä vesi :)

Niin kuin kunnon turistit, lähdimme tietenkin keskiviikkoaamun koittaessa kohti Arushan luonnonpuistoa ja sen kaikenkarvaisia eläimiä. :) Alkuun alueella näytti aika autioilta – vain villiä tiheää viidakkoa ja pöllyävää hiekkatietä. Katselin puiden oksilta roikkuvia liaaneja ja alkoi ihan tehdä mieli syöksyä puun oksalta toiselle karjuen Jane-huutoja. Hillitsin kuitenkin itseni ja istuin kiltisti turvavöissä. ;) Jonkin aikaa ajettuamme tulimme katselupaikalle, josta näkyi alhaalla kraaterissa ruohoa syövä härkälauma. Katselupaikalta matka jatkui syvemmälle maastoon, ja riemu oli suuri, kun joku bongasi tien vierestä puun oksilta lauman apinoita. Niillä oli hienot ja pehmeän pörröiset valkoiset hännät.

Lauma sarvipäitä

Aina on tilaa vielä yhdelle :)

Pehmoiset apinat

Pitkän ajon jälkeen pääsimme veden ääreen. Siellä meitä odotti uimaan komea virtahepo. Ja todennäköisesti pinnan alla moni muukin. Uiminen ei ole soveliasta Afrikan järvissä. Emme siis uineet, mutta söimme järven rannalla vähän evästä ja ihailimme näkymää. Virtahepo tuijotti tarkkaavaisena kun haukkasimme sämpylää. Tosin se oli kaukana alhaalla kun me taas olimme ylhäällä mäennyppylän päällä.

Terveisiä Pohjolan väelle täältä Afrikan vesistä

Minitankkauksen jälkeen lähdimme kiertämään järveä. Melkein heti matkaan päästyämme rinteellä käyskenteli yksinäinen kirahvi. Se höristi korviaan ja pysähtyi tarkkailemaan meitä. Yhtä-äkkiä se alkoi villin ja vapaan laukan rinteessä. Kirahvi katsoi suoraan kohti ja lähestyi autoa. Miten kaunis ja uljas eläin se onkaan. Jalat kuin pilviin asti ja katse viisas ja ymmärtäväinen.

Noille ripsille voi jo olla vähän kateellinen! :)

Vähän matkan päässä meitä odotti toinen järvi ja huikaiseva näky – silmänkantamattomiin flamingoja. Tuhansia, kymmeniä tuhansia. Kaikki rannat täynnä vaaleanpunaista! Kova kaakatus kiiri ilmassa, mutta muuten oli hiljaista. Uskomaton rauha ja silmiä hivelevä kauneus. Siihen maisemaan olisi voinut jäädä ja pysäyttää ajan.

Pieni Indiana Jones :)

Matka kuitenkin jatkui. Kaarsimme maasturilla rinteen huipulle katsomaan näköaloja. Alhaalla siinsi kaksi järveä, kuivunutta savimaata, vuoria ja loputtomiin viidakkoa. Vähän matkan päässä kaksi kirahvia hamusi puista lehtiä. Oli uskomatonta seisoa siinä kuin Avara luonto -sarjassa, villieläinten ja luonnon keskellä. Jossain huusi lintu kuin pilliä olisi soitettu. Wau! Huippua! Paluumatkalla näimme vielä seeproja, villisikoja, pikkuisia bambeja ja lisää kirahveja.

Kerrassaan hieno safari! Ja kaikenkaikkiaan hieno reissu ollut Arushaan. Tänään matkamme jatkuu kohti Serengetiä ja sen ihmeitä! Siitä lisää seuraavassa blogissa. Lämpöä täältä sinne pakkasen puraisemiin sormiin ja varpaisiin! :)