torstai 9. tammikuuta 2014

Ylös, ulos ja lenkille!




Joskus näen unta, että kävelen Suomessa kotikaupunkini kaduilla ja hengittelen raikasta ilmaa. Miten kaipaankaan sitä, että pääsisin virkistävälle lenkille viileänä iltana. Voisin kulkea ihan omissa ajatuksissani, vetää keuhkot täyteen kirpeän raikasta ilmaa ja kuunnella vain omia askeleitani. Tai sitten ajatuksiini sopivaa musiikkia soittimesta. Voisin kulkea pitkänkin lenkin törmäämättä ehkä kuin muutamaan ihmiseen. Kukaan ei kiinnittäisi huomiota minuun eikä minun tarvitsisi ottaa kontaktia keneenkään vastantulijaan. Kävelisin tutun lähimetsän polkuja, ja pysähtyisin ehkä kalliolle istumaan ja kuuntelemaan puiden huminaa. Kotiin päästyäni pujahtaisin saunan lämpöön sulattamaan sormiani, varpaitani ja nenänpäätäni.





Täällä Tansaniassa ei paljon nenänpää palele eivätkä posket punoita suloisesti viileän viiman virkistäminä. Päinvastoin lenkillä käynnin jälkeen kasvot hehkuvat punaisina ja hiestä märkinä vielä tunnin reippailun jälkeen vaikka käy viileässä suihkussa. Lämpöä tuppaa olemaan päivittäin sellaiset +35 astetta. Sellaisessa kuumuudessa pienempikin lenkki vie mehut ja polttaa ihoa, vaikka olisi suojautunut. Lenkkeily ei kuulukaan millään tapaa paikallisten tapoihin. Miksi kävellä/juosta turhaan? Menin pari päivää sitten hiestä märkänä ruokalaan ja selitin tansanialaiselle kielenopettajalle, että hikoilen kovasti, koska kävin juuri kävelyllä. "Yksinkö? Miksi?, opettaja ihmetteli. Hän ei käsittänyt ollenkaan miksi kävelen ilman syytä. Täällä ihmiset tekevät paljon fyysistä työtä ja kantavat päivät pitkät raskaita taakkoja pään päällä tai pyörän tarakalla, joten heille ei tule mieleen lähteä muuten vaan liikkumaan. Nekin, jotka eivät tee fyysistä työtä, sanovat, että on liian kuumaa ylimääräiseen liikkumiseen.




Lenkkeily Tansaniassa on siis omalla tavallaan haastavaa ja hyvin erilaista kuin Suomessa. Täällä on joka paikassa ääntä ja iloa. Hienoa sinänsä, mutta kääntöpuolena on, että täällä ei ole tilaa hiljaisuudelle. Omaa tilaa ja rauhaa on vaikeaa lenkiltä hakea. Kaikesta huolimatta aion jatkaa tätä rakasta harrastustani ja etsiä sopivat polut, joilla sekä pitää kuntoa yllä että selvittää omia ajatuksia. Olkoonkin, että joskus ajatukset ja vauhdin saattaa katkaista tiellä märehtivä lehmä, kiinnostunut väkijoukko, käärme, päättömästi kaahaava moottoripyörä tai yksinkertaisesti liian tukahduttava aurinko. Maisemat lenkin varrella ovat usein upeita ja matkan varrelle saattaa osua hyvin mielenkiintoisia kohtaamisia ja näkyjä. Mieli avoinna siis tossua toisen eteen! :)

Otin yhdelle lenkeistäni matkaan kameran, ja kuvasin eteen tulleita asioita, jotta pääsette vähän mukaan tunnelmiin. Kuviin voitte kuvitella vielä kuumana huokuvan ilman, tansanialaisten laulua, lehmien ammuntaa, kukkojen kiekumista, sikojen röhkimistä ja lannan hajua. :) Niin ja tietysti lintujen ujellusta ja kaskaiden napsahtelevaa ääntä, kun ne hyppäävät pitkiä loikkia paikasta toiseen.



Lähdetään liikkeelle roskiksesta...:D Näin täällä toimii jätehuolto.


Janoista karjaa tien varressa. Möööööö!

Ohitetaan possuaitaus vähin äänin. Possut pitävät sitäkin kovempaa mölyä. 




Hedelmäfarmi vuoren juurella. Nyt on ollut niin kuivaa, että sato kärsii


Sirkka-parka...



Pieniä uteliaita kulkijoita :)


Kauniita lintuja. Juu, älkää kysykö mikä laji! :D


Raskasta työtä pellolla. Maaperä on kovaa ja aurinko armoton



Kuivuuden uhri? 



Lehmipaimen on myös lähtenyt lenkkeilyttämään lehmiä


Heinäpellolta pyrähtäneitä työläisiä. Pipo päässä!!


Pienet jalat väsyivät kesken matkan ja tarvitsivat pientä työntöapua :)



Selvisimme paahteesta takaisin asuntolalle. NYT SUIHKUUN ( jos suihkusta tulee vettä)!! Ensi viikolla jätämmekin kielikoulun taaksemme ja jatkamme seikkailua uusiin maisemiin. 

Mukavia lenkkejä kaikille! Missä ikinä maisemissa sitten niitä teettekään! :)





3 kommenttia:

  1. Hienoja kuvia, kiitos esittelystä. Soittelu on edelleen mielessä, vaikka jäikin loman aikana. Kuulemisiin ja hyvää uuden alkua, etenkin Jerelle tsemppiä kouluun! t.Maija

    VastaaPoista
  2. Kiitos mukavista jutuista. Vien kuulumisianne eteenpäin. Voikaa hyvin. t. Vappu

    VastaaPoista
  3. Kiitos muistojen kertaamis' mahdollisuudesta. Olimme 1986-88 siellä Dodomassa. Aluksi asuimme Msalatossa ja sitten kun MAF sai Combound, niin "doublex";ssa kentän aidan vieressä. Saisinko s-postinne niin voisi kysellä lisää. Siunausta työhönne ja eloonne >terho.kannisto@gmail.com

    VastaaPoista