Mä olen villi, mä olen vapaa, ja koko maailma on mun - safarilla Serengetissä :)

Heissan täältä sateisesta Dodomasta! Ilma on ihanan raikas sateen jäljiltä. Minulla on päällä jopa collegehousut, neule ja huivi. Eikä ole edes pahasti kuuma. Hyvin pärjäisi vähemmälläkin, mutta tuntuu hauskalta pistää välillä vähän enemmän päälle. :) Sadetta tämä maa on kaivannutkin.  Kävimme pari viikkoa sitten maailmanlaajuisesti tunnetussa  Ngorongoron kraatterissa. Se on osa Serengetin luonnonsuojelualuetta. Ngorongoron kraatteri syntyi noin 2 miljoonaa vuotta sitten kun paikalla seissyt tulivuori lysähti kasaan. Jäljelle jäi 259 neliökilometrin onkalo, jota ympäröi 610 metriä korkea reunus. Kraatteri on todella vaikuttavan näköinen. Aivan valtava alue! Sitä pääsee ihailemaan ylhäältä näköalatasanteelta, ja korkeaa maksua vastaan kraatteriin pääsee ajamaan alas jyrkkää rinnettä pitkin. Kraaterin pohja on täynnä villieläimiä.  Kun lähdimme laskeutumaan kraateriin, vatsanpohjassa kutkutti mukavasti. Suuri seikkailu odotti. Portin vartija varoitteli menemästä autosta ulos. Eihän sitä tiedä, mikä eläin tulee tekemään lähempää tuttavuutta. On jotenkin vieläkin käsittämätöntä, että villieläimet ovat ihan lähellä, ja että ne ovat täysin vapaina ja luonnollisessa elinympäristössään. Alueella ei ole mitään opaskylttejä tms. vaan kartalla täytyy yrittää pysyä itse, jos reissuun uskaltaa omalla autolla ilman opasta.  Siellä sitä on pieni ihminen keskellä avaraa luontoa. Kraatterissa ajaessamme ympärillä näkyi silmänkantamattomiin seeproja, knuita, gaselleja, villisikoja ja muita karvaisia otuksia. Leijonia emme nähneet, mutta niitäkin pitäisi olla alueella. Norsuja ja kirahveja on vähemmän, koska alueella ei juuri kasva puita. Maisemat ja tunnelma olivat ainutlaatuisia. Jokaista eläintä olisi voinut jäädä ihailemaan pitkäksikin aikaa, mutta alue on niin laaja ja eläimiä niin valtavasti, että vaikka vietimme kraaterissa monta monta tuntia, ehdimme nähdä vain murto-osan. Kyllä maailma on ihmeitä täynnä. Niin kuin pojille usein iltaisin laulamassani laulussa sanotaan: "maailmassa monta, on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa. " Itsenä tuntee kyllä pieneksi tällaisten upeiden maisemien keskellä.  Tulkaahan vielä kuvien välityksellä mukaan reissuumme Arushasta Ngorongoroon ja sieltä takaisin Dodomaan. Lähdetään än yy tee NYT! :) Kohti tuntematonta ja sen yli (Arusha-Ngorongoro)

Hetkinen...nuo eivät kyllä ole lehmiä!!

Läpi Maasaiden laidunmaiden matkamme käy

Perillä Ngorongorossa. Tuosta portista kun sukelletaan sisään, alkaa villi luonto :)

Veikeitä kavereita jo pian portin jälkeen. Nämä kaverit osaavat ottaa rennosti. :)

Heiiii, ketäpäs sieltä tulla tallustaa tielle? (Luulin ensin noita patsaiksi, ennen kuin tajusin, että ne on ihan eläviä :D )

   

Sanattomaksi vetävä näkymä näköalapaikalta alas kraateriin, joka kuhisee eläimiä

Ensimmäinen eläin alhaalla kraaterissa. Jännitti niin, etten pystynyt tähtäämään kameralla :)

Mä olen villi, mä olen vapaa, ja koko maailma on mun :)

Aikamoinen mahtiuros ylväänä :)

Sakaali taitaa olla kuumissaan ja janoissaan

Sarvipäiden lounasaika

Äidin syli (tai selkä) on maailman paras paikka  <3

Pieni puu välipalaksi

Seerojen sukukokous?

Myös knuut tervetulleita

Hyeena hiipii huomaamattomasti ohi

MÖÖÖÖ! Voisitko niinku pikkuisen varoa sen auton kanssa, kiitti?

Lintugalleria

Kiitti mulle riitti 

Sinne jäi kraatteri ja sen koko lajikirjo

Portilla vielä apinaperhe. Lähelläsi sun, on hyvä olla niin <3

Maasai-soturi

Tunnelmallinen illallinen hotellilla

Aamu-uinnille ja vähän äkkiä!!

Kotimatkalla vilisi tällaisia kyliä ohi

Romahtanut silta. Kiertotie meni kuivuneessa joenpohjassa.

Loputtomia viidakkotaipaleita ja tärinää

Meidän kaista on aavistuksen vetisessä kunnossa...

Ilta-auringossa kotia kohti vaeltaa myös lauma kantturoita. Ihan kohta ollaan kaikki perillä. :) Kiitos <3

Ps. Kokeilin laittaa nyt kuvat isompina, että näkyvät koko komeudessaan. Mutta tuleeko kuvien latautumisesta esiin hidasta? Kertokaa kumpi koko on parempi. :)