Tööttiä, tynnyreitä ja tavaranheittoa vankilassa ;)

On aamu. Sataa vettä. Linnut sirkuttavat ja välillä kukko huutaa kaukana. Sade lyö peltikattoon. Muuten on aika hiljaista ja rauhallista. Kietoudun gepardikuvioiseen kaulahuiviini. Kissat mourusivat ja älämöivät yöllä vikittely- ja tappelupuuhissaan. Ei uskoisi millaisia mouruamisääniä kissasta voi lähteä! Aamuyöstä alkoi kuulua koirien ulvontaa ja moskeijan rukoushuutoja. Moskeija pitääkin aika usein täällä ääntä, etenkin perjantaisin. Ääni on kummallisen kuuloista mölinää, mutta onneksi kristityt ja muslimit elävät täällä rauhallisessa yhteiselossa ilman suurempia kahinoita.

Kuutako kissat ulkoivat Afrikan mustassa yössä?

Dodomassa on muutenkin aika rauhallista asua. Vaikka Dodoma on Tansanian pääkaupunki, se on vielä aika pieni paikka. Paljon, paljon pienempi kuin entinen pääkaupunki Dar es Salaam. Toki kaupunki kehittyy koko ajan. Dodoma vaihdettiin pääkaupungiksi sen keskeisen sijainnin vuoksi. Tänne on juuri valmistunut suuria ja hienoja hallintorakennuksia, joissa hallituksen sopii kokoontua. Huhupuheiden mukaan hallintorakennusten kuvaaminen tai niiden eteen pysähtyminen autolla on hengenvaarallista. Vartijat voivat kuulemma ampua kovilla, jos tulkitsevat sinun olevan terroripuuhissa. Huuuuh! En tiedä pitäneekö tämä paikkaansa, mutta enpä mene kokeilemaan. Presidentti, pääministeri ja muut korkeassa virassa olevat henkilöt vierailevat Dodomassa säännöllisesti. Kun heidän yksityiskoneensa laskeutuu aitamme taakse, kuuluu kova jylinä. Sitä ennen lentokenttää ja sen ympäristöä on kiivaasti siivottu roskista ja korkeista heinistä. :)

Tässä ei ole kuvaa hallintorakennuksista. Sen sijaan tasapainotteluharjoituksia hedelmäkorilla. Katsokaa tuota ylpeyttä kun kori pysyi 2 sekuntia ylhäällä ilman käsiä. :D 

Kun diplomaattiauto liikkuu keskustan kaduilla, koko muun liikenteen pitää pysähtyä ja tehdä tilaa. Yleensähän liikenne on täällä aika kaaosta. Toki paljon selkeämpää kuin suurkaupungeissa, mutta silti keskittynyttä aivotoimintaa vaativaa. Ensinnäkin liikenne kulkee meidän mielestämme väärään suuntaan eli ajo tapahtuu vasemmalla kaistalla. No, siihen rupeaa jo aikalailla tottumaan. Toisekseen ihmiset eivät noudata liikenteessä juuri mitään sääntöjä. Niin koirat, lehmät, moottoripyöräilijät, autoilijat, bussit, rekat, jalankulkijat kuin polkupyöräilijätkin säntäilevät sikinsokin kaistoilla. Kaikki tööttäilevät jatkuvasti. Ajaessa saa olla tosi tarkkana joka suuntaan. Autoja ja moottoripyöriä saattaa tulla ohi niin oikealta kuin vasemmaltakin. Myös rekat ja bussit tekevät hulluja ohituksia. Voisitko ikinä kuvitella, että Suomessa perävaunullinen rekka ohittaisi ylämäessä henkilöauton? Täällä se on ihan peruskauraa. Myös polkupyöräilijät ajavat huolettomasti autokaistoilla ja saattavat tehdä isoine lasteineen yllättäviä poikittaisliikkeitä.

Ajelen muuten nykyisin koulubussia. Se tarkoittaa sitä, että vien ja haen koulusta omalla vuorollani kaikkien pihapiirissä asuvien lapset. Ensimmäisenä päivänä, kun olin menossa hakemaan koululaisia, vastakkaisella kaistalla ajanut auto törmäsi ilmeisesti kaistojen välissä olevaan liikenteenjakajaan (en ole ihan varma mitä tapahtui), lensi kaaressa ilmaan, teki kierroksen ilmassa ja päätyi katolleen pensaikkoon. Huh! En voinut jäädä paikalle katsomaan miten kuljettajalle kävi, koska täällä se on ehdottomasti kiellettyä. Tansaniassa voi kuulemma joutua tosi pahaan pulaan, jos menee auttamaan onnettomuustilanteessa. Ihmiset saattavat syytttää yllättäen sinua tapahtuneesta, ottaa oikeuden omiin käsiinsä ja hakata sinut siinä heti paikalla.  Jatkoin siis matkaa, vaikka pahalta näytti. Myöhemmin vielä samalla reissulla poliisi huitoi minua ajamaan tien sivuun ja halusi tarkistaa paperini. Pääsin näyttämään hänelle uunituoreen tansanialaisen ajokorttini. :) Sydämen tykytyksiä riitti tuolla ajoreissulla! Yritän muuten vieläkin usein väärältä puolelta autoon sisään, kun olen lähdössä ajamaan. Ei kuskin kuulu istua oikealla puolella! :)

No, mutta se liikenteestä. Tai oikeastaan ei, sillä tuon hullun liikenteen mukana meille saapuivat viimeinkin meidän tynnyrimme!! Laitoimme 6 tynnyrillistä tavaraa matkaan Suomesta muistaakseni lokakuussa, ja niiden piti olla perillä Tansaniassa ennen joulukuun puoliväliä, mutta ilmeisesti jokin vaihtolaiva oli myöhässä Singaporessa (älkää kysykö, mitä tavaramme siellä tekivät! :) ), joten tynnyreiden matka viivästyi. Aika hurjaa ajatella, että tavaramme ovat matkanneet ympäri maailman meriä kuukausikaupalla ja käyneet ties missä. Sanoinkin Samuelille illalla, kun uni ei meinannut tulla, että kysypä siltä kainalossasi olevalta unileluapinalta, mitä kaikkia seikkailuja se on tynnyrissä matkatessaan kokenut. Hetken päästä Samuel huuteli sängystä, että apina oli kertonut monta jännää juttua, mutta oli ollut niin väsynyt reissusta, että nukahti kesken. :) Pian Samuel oli unessa itsekin.

Noiden tavaroidemme matka tänne ei ollut mutkia täynnä pelkästään merillä, vaan myös ajo Dar es Salaamista Dodomaan oli haastava. Kuljettaja nimittäin kertoi, että matkan aikana iski rankkasade ja lisäksi hän oli törmännyt pyöräilijään (ei voinut jäädä katsomaan, mutta ilmeisesti ei käynyt pahasti) ja koiraan. No, nyt joka tapauksessa olemme saaneet puuttuvat tavarat. Tietenkin rupesimme heti tynnyreiden saavuttua avaamaan innolla niiden kansia ja tutkimaan niiden sisältöä. Aaaah, tynnyreistä tulvahti ihan kodin tuoksu. Kotoisa mukeja, pikkumattoja, vaatteita ja leluja. Pojat olivat riemuissaan legoista, palapeleistä ym. Minä iloitsin tutusta shampoosta ja pinosta MeNaisia. :) Tuoreena mukaan pakattu lehtinumero oli kyllä aihepiiriltään vähän vanhentunut: "Syksyn kuumin muoti", mutta väliäkö sillä. :D Harmiksemme kahdessa tynnyrissä oli avaimella aukeava lukko, ja nuo avaimet olivat kuljettajalta jääneet Dar es Salaamin satamaan. Tietenkin toisessa noista tynnyreistä oli kaikki mukaan pakatut herkut! Ei auttanut muu kuin murtaa lukot, että saatiin salmiakkia ;) 

Täytyy kyllä myöntää, että vaatetynnyrini olisin pakannut nyt aivan eri tavalla kuin Suomessa sen aikanaan pakkasin. Mitä ihmettä muka teen hirmuisella kasalla neuleita tai tiukkoja toppeja ja minishortseja? :D En mitään. Ehkäpä 30 prosenttia vaatteistani on käyttökelpoisia täällä. No, vaikeaa oli Suomessa kuvitella mitä Afrikassa tarvitsee. Ensi kerralla olisin viisaampi, kai. :) 

Lopuksi vielä mukava tarina vankilareissulta. :) Tarvitsin nimittäin kunnollisen paistinpannun -sellaisen, jolla voisi paistaa kunnon lettuja. Mainitsin siitä eräälle tansanialaiselle naiselle. Hän ehdotti heti, että tulisin hänen mukaansa seuraavana päivänä vankilan alueella sijaitsevaan verovapaaseen supermarketiin, jossa myydään edullisesti kaikenmoista. Menin siis aamusella mukaan, ja ajoimme vankilan porteista sisään. Oranssipukuisia vankeja pyöri joka puolella. Täällä vangit eivät istu päivää tyhjänpanttina vaan tekevät ahkerasti töitä. Heidät erottaa esimerkiksi teiden varsilla räikeän oransseista haalareista. En löytänyt supermarketista haluaamani paistinpannua, mutta sen sijaan pääsin osaksi tavaranheittoketjua! Katselin nimittäin huvittuneena, kun työntekijät purkivat rekasta lastia heitellen tavaraa ketjussa toiselta toiselle. Musiikki soi ja miehillä näytti olevan tosi hauskaa. Yksi miehistä huomasi minut ja huitoi: "come!, come!". Sitten hän viskasi minulle ison pakkauksen limutölkkejä, sen perään aikamoisen painavan pahvilaatikon jne., ja minä viskoin tavaroita eteenpäin ketjussa seuraavalle. Ha haa, se oli kyllä hauskaa puuhaa ja kaikkia nauratti. Olisin voinut jäädä pidemmäksikin aikaa tekemään hommia, mutta täytyi joutua ostoksissa eteenpäin. Kaupassa menikin tosi kauan aikaa, kun jokaisen hyllyvälikön ostokset piti kuitata omalle kassalleen ja kuitteja vielä tarkisteltiin moneen kertaan. Varastaminen on kuulemma ollut aiemmin iso ongelma. Seuralaiseni vaihtoi tietenkin kuulumiset monen monen ystävän kanssa. Mutta lopulta pääsimme ulos kaupasta, mukana mm. pari muovimattoa, pehmoinen viltti, munaleikkuri ja kasa jogurttia. :)

Täältä tuleeeeeee!! Ready or not.  :)

Tällaisia mietteitä tällä kertaa. Tulipas paljon tekstiä! Palataan taas. Mukavaa kevään odotusta! :)

Ps.  Olympiakisojakin täällä on jännätty mahdollisuuksien mukaan. Tynnyrit tulivat kreivin aikaan, sillä siellä oli Leijona-pelipaitani. :) Kannustushuiskat jäivät Suomeen, mutta siniristilippu liehuu kädessä taatusti vinhasti! Hyvä Suomi!!